Jokainen ihminen on arvokas 

Rasisminvastaisella viikolla Sininauhasäätiön Nimo Sheikh Musse nostaa rohkeasti esiin oman kokemuksensa rasismista. Edes tärkeää auttamistyötä tekevä Sheikh Musse ei ole turvassa syrjinnältä, mutta rohkaisee silti muitakin syrjintää kokeneita puhumaan kokemuksistaan. Näin ongelmia voidaan tunnistaa ja niitä vastaan voidaan taistella.  

Miten voimme selittää tilanteen, jossa ihminen kokee päivittäin, ettei kuulu tähän yhteiskuntaan, vaikka kuinka on yrittänyt? 

Niin kauan kuin muistan, joku on ollut kertomassa, että en kuulu Suomeen. Onhan se totta, että en näytä suomalaiselta. Sitä olen selittänyt itselleni ja kasvattanut paksumpaa nahkaa.  Kun kuulen huutoja, vastaan ylpeästi: ”Tiedän, en kuulu tänne.” Muuta en voi enää sanoa, energiani on loppunut. Pitäisikö selittää, että käyn töissä, osaan kieltä ja maksan veroja? Nämä asiat eivät näyt ulkonäöstäni, joten on helpompi laskea pää alas ja lähteä tilanteesta pois. 

Aina ei ole ollut näin. Teininä halusin huutaa takaisin: ”Suomi on ainut maa, jonka olen tuntenut. Miksi muilla on oikeus kertoa, mihin en kuulu?” Tämä kesti siihen asti, kunnes minusta tuli Äiti.  

Kerran huusin takaisin henkilölle, joka käski minua ja lastani menemään Korkeasaareen, jonne me huutajan mielestä kuuluimme. Silloin näin ensimmäistä kertaa miten peloissaan kuusivuotiaani oli. Se särki sydämeni.

Saapuessamme kotiin sanoin lapselleni: ”Äiti teki väärin. Ei koskaan kannata vastata tällaisessa tilanteessa. Se henkilö ei varmasti itse voinut hyvin ja pahoitti mielensä, kun hymyilimme. Toivon, että hän saisi apua huonovointisuuteensa eikä enää huutelisi muille tuolla tavalla.”  

Kerron lapsilleni, että he kuuluvat tähän maahan, vaikka he tulisivat koko loppuelämänsä kuulemaan ihmisten huutoja. Neuvon heitä kävelemään pois ylpeinä sanoen ”Anteeksi, jos koette näin, ja hyvää päivän jatkoa.”  

Kuitenkin sisälläni on edelleen pieni tyttö, joka haluaisi sanoa lapselle: ”Puolusta itseäsi, älä koskaan kävele tilanteesta pois.” Äitinä en silti halua, että lapselleni kävisi pahasti. Niinpä minun täytyy purra kieltäni ja opettaa keinoja, joilla he voisivat selviytyä, vaikka se tuntuu minusta epäreilulta.

Ihminen pitää kohdata ihmisenä

Rasismista pitäisi puhua, koska sitä on Suomessa paljon. Ihmiset selittelevät rasistista käytöstään erilaisilla syillä: toinen on osaamaton, kuuluu väärään uskontoon tai ei osaa kieltä. Siksi häntä on muka lupa kohdella huonosti.  

Kun rasistisia kokemuksia tuo esille, kantasuomalaiset vastaavat, että heillekin tapahtuu kaikenlaista, eikä kannata käyttää ”rasismikorttia”. Lapsilleni kerron, ettei kannata käyttää rasismileimaa, koska silloin voi aina odottaa vihaisia reaktioita. 

Toivon, että jokaista henkilöä kohdataan ja kohdellaan samalla tavalla, riippumatta kielen osaamattomuudesta, uskonnosta tai ulkonäöstä. Lukijalta pyydän, että ottaisit jokaisen henkilön vastaan ihmisenä ja jättäisit pois kaikki ennakkoluulot.  

Itse olen äiti, joka on kasvanut Suomessa, ja jonka lapset nyt kokevat epäoikeudenmukaisuutta ulkonäkönsä takia. Jokainen ihminen on arvokas. Jos kohtaisimme jokaisen ihmisenä, maailma olisi parempi paikka. 

Nimo Sheikh Musse

Maahanmuuttaneiden toiminta

Projektityöntekijä (suomi, englanti, somali)

044 735 9847

nimo.sheikhmusse@sininauhasaatio.fi