Yhteistyöprojektissa suomalaiset ja portugalilaiset oppivat toisiltaan

Nyt on kulunut muutama päivä siitä, kun portugalilaisen asunnottomuustyötä tekevän Crescer järjestön työntekijät lähtivät takaisin Portugaliin. Päällimmäisenä yhteisestä hankkeesta jäi mieleen aito halu ja kiinnostus toistemme tekemää työtä kohtaan. Mutta ennen kuin pääsemme paneutumaan tarkemmin mistä oli kyse ja mitä kaikkea koimme ja opimme, on syytä katsoa aikaan, kun hakemusta kirjoitettiin.

Yhteys Suomen ja Portugalin välillä syntyi reilut pari vuotta sitten, kun portugalilainen Inês tuli Sininauhasäätiöön vapaaehtoiseksi Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman kautta. Toimittuaan vapaaehtoisena vuoden Inês totesi, että maamme ovat hyvin erilaiset, mutta molemmilla on omat vahvuutensa. Opittavaa olisi toisiltamme paljon. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen hankehakemusta kirjoittamaan.

Hakemus saatiin kirjoitettua ja lähetettyä ajallaan toukokuussa 2022, minkä jälkeen ei auttanut kuin odottaa päätöstä. Päätös tuli kaikkien onneksi pian ja se oli myönteinen. Kesä vielä lomailtiin ja sitten alkoi jo ensimmäisen osion suunnittelu hakkeesta, johon kuului Sininauhasäätiö-konsernista kootun työntekijäporukan matka Portugaliin marraskuussa 2022. Tarkoituksena oli päästä seuraamaan käytännössä, miten nuorten asunnottomuus- ja päihdetyötä tehdään Portugalissa.

Projektin päätteeksi järjestimme vielä yhdessä seminaarin, johon kiteytimme kaiken toisiltamme oppimamme.

Saavuimme sateiseen Lissaboniin ja heti ensimmäisenä aamuna saimme kattavan perehdytyksen Crescerin toimintaan. Loppuviikon viiletimme työntekijöiden mukana eri tiimeissä seuraten heidän työtään. Pääsimme mukaan jalkautuvaan työhön etsimään katuasunnottomia, asunto ensin -asiakkaiden koteihin sekä maahanmuuttajatyön tiimin erilaisiin asiakastapaamisiin. Suunnistimme ympäri valtavaa kaupunkia ja tilanteet elivät päivittäin. Muutosten määrä oli vakio. Päivät olivat erittäin intensiivisiä ja pitkiä. Reflektoimme kokemaamme joka ilta ja huomasimme, miten monenlaisia ajatuksia päivät meissä herättivät.

Tammikuussa 2023 oli Crescerin 15 työntekijän vuoro tulla vierailulle Sininauhasäätiöön. Cresceriläiset pääsivät kuulemaan Sininauhasäätiön monipuolisesta toiminnasta joka aamupäivä ja iltapäivisin seuraamaan eri tiimien ja toimintojen toimintaa käytännössä. Sininauhasäätiössä he tutustuivat asunnottomille nuorille suunnattuun nuorten kohtaamis- ja tukipisteeseen Nuoleen sekä asumisyksikkö Ruusulankatuun. Kaikissa tutustumispaikoissa he pääsivät tekemään ja näkemään asioita käytännössä, kuten osallistumaan yhteiseen ruoanlaittoon tai yksikön ympäristön roskankeräykseen. Reflektointia tapahtui heilläkin päivittäin.

Projektin päätteeksi järjestimme vielä yhdessä seminaarin, johon kiteytimme kaiken toisiltamme oppimamme.

Työ huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on vaatinut Portugalissakin erityisen pitkää työskentelyä.

Mitä me sitten yhdessä opimme? Ihan alkuun on hyvä todeta, että maiden välillä on tiettyjä kulttuurillisia eroja. Hyvin pian meille selvisi, että Portugalissa nuoret asuvat keskimäärin 30-vuotiaiksi asti kotona, joten siellä nuorten asunnottomuus ei ole samanlainen ongelma kuin Suomessa. Toki viime vuosina nuorten asunnottomuus on sielläkin lisääntynyt ja siksi oli hyvä, että pääsivät tutustumaan Suomessa tehtävään nuorten asunnottomuustyöhön.

Toiseksi Portugalissa yleinen päihdekulttuuri eroaa merkittävästi suomalaisesta. Toisin sanoen yleisimmin käytetyt huumeet ovat eri aineita kuin Suomessa ja niiden käyttötapa on huomattavasti vähemmän riskialtista kuin meillä Suomessa.

Lisäksi on hyvä huomioida, että vaikka huumeiden käyttö dekriminalisoitiin Portugalissa vuonna 2001, niin vasta vuonna 2021 sinne saatiin ensimmäinen kiinteä käyttöhuone. Työ huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on siis vaatinut sielläkin erityisen pitkää työskentelyä.

Crescerin työssä näkyi lannistumaton positiivisuus ja usko asiakkaisiin.

Crescer-järjestön ovat perustaneet psykologit. Tämä näkyi kaikessa järjestön työssä. He puhuivat luottamuksellisen suhteen luomisen tärkeydestä asiakkaaseen; ihminen kohdataan kokonaisvaltaisena yksilönä. Jokainen asiakas kohdattiin lämmöllä, aikaa ja tukea annettiin niin paljon kuin oli tarve.

”Joskus täytyy myös tehdä puolesta ja asiakkaan kotona käydään vaikka päivittäin, jos tarvetta on”, sanoi eräs työntekijä.

Viikonloppuisin, kun työntekijät eivät voineet käydä asiakkaan luona, siellä saattoi käydä vapaaehtoinen.

Crescerin työssä näkyi lannistumaton positiivisuus ja usko asiakkaisiin. Pohdimme, että ehkä meillä Suomessa liian helposti annetaan negatiivisen asenteen voittaa. Portugalilaiset kertoivat, että kyllä heilläkin on välillä raskasta ja toivoa on vaikea nähdä, mutta tällöin he jakavat tunteitaan avoimesti, itkevät ja nauravat yhdessä. Tämä luo hyvän työyhteisön, joka antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Me suomalaiset opimme portugalilaisilta, että ei ole niin vaarallista, jos suunnitelmat muuttuvat lennosta ja aikataulut eivät niin tarkalleen aina pidä. Maailma ei siihen kaatunut, eikä kenenkään mielenterveys järkkynyt.

Opimme toisiltamme konkreettisia asioita, jotka on jo viety käytäntöön.

Mitä portugalilaiset puolestaan kertoivat oppineensa meiltä? Ainakin he oppivat paremmin organisoitua toimintaa ja sen, miten paljon vapaaehtoistoimintaa voisi laajentaa. He huomasivat miten vapaaehtoistyön avulla voi vähentää asunnottomuuden stigmaa yhteiskunnassa ja vahvistaa asiakkaiden integraatiota yhteiskuntaan.

Lisäksi he näkivät uudenlaisen tavan toimia asunto ensin -periaatteen mukaisesti. Heille asumisyksiköt olivat täysin uutta ja erilaista. Myös toiminnassa olevat päiväkeskukset muistuttivat siitä, miten niiden kautta voi tavoittaa kohderyhmää ja eniten apua tarvitsevia.

Opimme toisiltamme konkreettisia asioita, jotka on jo viety käytäntöön. Portugalissa oivalsimme, että myös foliopaperin jakaminen on haittoja vähentävää toimintaa. Tämä uudistus oli hyvin helppo toteuttaa ja ottaa käytäntöön välittömästi.

Portugalilaiset sanoivat vievänsä kotimaahansa oivalluksen jakaa eri kokoisia neuloja. Lisäksi he sanoivat, että riskijäteastioita tulee jatkossa olla heillä jaossa eri kokoisia ja sijoittaa pysyviin paikkoihin tietyille alueille.

Usein vaikuttavimmat asiat ovat yllättävän yksinkertaisia.

Oli valtava rikkaus, että projektissa oli mukana työntekijöitä erilaisista projekteista, jolloin jokainen katsoi asioita hieman eri näkökulmasta. Erittäin arvokasta oli myös se, että mukana oli kokemusasiantuntijoita.

Usein vaikuttavimmat asiat ovat kuitenkin yllättävän yksinkertaisia. Kaiken keskiöön nousi ihmisen kohtaaminen ja kuuntelun taito. Kuuntelemalla asunnotonta ja hänen tarinaansa voi oppia paljon. Tämä auttaa meitä eteenpäin työssämme kohti entistä vaikuttavampaa asunnottomuustyötä.

Syntyi myös jatkokehitysidea, jota alamme yhdessä viemään eteenpäin. Yhteinen sloganimme on edelleen “menemme sinne, minne muut eivät mene”.

Vapaaehtoistoiminnan ja varainhankinnan päällikkö &
nuorten palvelujen päällikkö
Soile Bar-Yosef & Päivi Malmivaara