Naiserityiselle osaamiselle asunnottomuustyössä on edelleen tarvetta

Pitkäaikaisasunnottomien naisten määrä on noussut 132:lla edelliseen vuoteen verrattuna, vaikka yleisesti naisten asunnottomuus on vähentynyt jo viisi vuotta peräkkäin (Ara 2022). Asunnottomuutta kokevia naisia on 891 eli 23 % kaikista asunnottomista. Pitkäaikaisasunnottomia heistä on yhteensä 321, joiden kohdalla korostuu erityisesti tuen ja hoidon tarve. Tilastoilla ei päästä käsiksi piiloasunnottomuuteen eikä asunnottomuusselvitys huomioi sukupuolen moninaisuutta, eli tilastojen määrittely perustuu juridiseen sukupuoleen.

Virallisesti asunnollisiin naisiin lukeutuu myös asunnollisia asunnottomia. Tuolloin oma koti ei ole turvallinen paikka asua tai omissa nimissä olevaa asuntoa hallinnoi joku muu henkilö. Turvattomuus ja häpeä ovat teemoja, jotka usein nousevat esille asunnottomien naisten kokemuksissa. Jokaisen haavoittuvassa asemassa olevan tulisikin saada tarvitsemaansa tukea ilman leimaantumisen pelkoa ja jokaisella turvattomassa tilanteessa elävällä tulisi olla oikeus turvaan ilman rajoittavia ehtoja – esimerkiksi vaatimuksia päihteettömyydestä.

Rikosuhritutkimuksen mukaan naisilla ja miehillä on suunnilleen saman verran väkivallan uhrikokemuksia. Naisiin kohdistuu kuitenkin edelleen enemmän parisuhde- sekä seksuaaliväkivaltaa. Tämä tapahtuu piilossa muiden katseilta, kuten kodeissa tai sohvilla, joilla nukutaan.

Naiserityisten tarpeiden huomioiminen hyödyttää kaikkia.

Väkivallan uhka tai aiempi, mahdollisesti jo lapsuudessa tapahtunut traumatisoituminen voi vaikeuttaa omaa asumista, tarvittaviin tukipalveluihin kiinnittymistä ja omia vaikuttamismahdollisuuksia eri tavoin. Asunnottomuutta kokevan naisen tilannetta ei pidä toisaalta nähdä vain uhripositiosta käsin. Yhteinen ymmärrys tilanteesta tekee työstä vaikuttavampaa. Keinoja ammattilaisilla on useita, kuten luomalla riittävä tila ihmisen kuunteluun ja osallistamalla heidät mukaan palvelujen kehittämiseen. Naiserityisten tarpeiden huomioiminen hyödyttää kaikkia.

Sininauhasäätiö oli mukana Y-säätiön koordinoimassa NEA – Naiserityisyys asunnottomuustyössä hankkeessa (2018–21), jonka kahdeksan eri osahankkeen päätavoitteena oli poistaa naisten asunnottomuus asumispolkuja kehittämällä sekä luoda ratkaisuja, joilla palvelut tavoittavat paremmin niitä taritsevia naisia. Hankkeen yhteiskehittämisen tuotoksena syntyi myös Leena Lehtosen, Riitta Granfeltin ja Pilvi Azeemin toimittama Kohti kotia ja turvaa − Naiserityisyys asunnottomuustyössä –artikkelikokoelma.

Hanke päättyi, mutta työ naisten asunnottomuuden poistamiseksi jatkuu Sininauhasäätiössä. Tuemme asunnottomuutta kokevia naisia muun muassa Päiväkeskus Illusiassa, missä kohdattiin viime vuonna 210 eri naiseksi itsensä määritellyttä henkilöä. Heistä 96 oli kohtaamishetkellä asunottomana.

Myös yksityishenkilöiden antama tuki asunnottomuutta kokeville naisille on merkityksellistä.

Sininauhasäätiön Nuorten kohtaamis- ja tukipiste Nuolessa, Koti kaikille -hankkeessa, Aimo-hankkeessa sekä maahanmuuttajien asunnottomuuteen keskittyvässä Katto-toiminnassa tuetaan naisia asumistilanteen kohentumiseksi sekä otetaan mukaan asunnottomuutta ja sen stigmaa vähentävään vaikuttamistyöhön. Ammattilaisina yksi oleellinen tehtävämme on luoda riittävän turvallisia tiloja kohtaamisten sekä asumisasioiden eteenpäin viemisen mahdollistumiseksi.

Suosittelen tutustumaan myös Nea-hankkeessa tuotettuun koulutuspakettiin, jonka videoilla naiserityisiä teemoja ja asunnottomuutta käsitellään hankkeessa työskennelleiden kokemusasiantuntijoiden sekä sosiaalialan ammattilaisten kuvaamana.

Myös yksityishenkilöiden antama tuki asunnottomuutta kokeville naisille on merkityksellistä. Matalan kynnyksen toimipisteissämme on päivittäinen tarve esimerkiksi terveyssiteille ja alusvaatteille, joita pystymme hankkimaan ainoastaan rahalahjoitusten turvin.

Kansainvälistä naistenpäivää sekä Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää vietetään jälleen 8.3. tasa-arvon edistämiseksi.

Matalan kynnyksen toimintojen päällikkö
Sonja Varonen