Hei, hienoa, tähän tulee asumisyksikkö

Tukiasukkaat pelottavat naapureita Helsingin Ruusulankadulla”
”Naapurit vastustavat asuntolaa”
”Asunnottomien asumisyksikkö ärsyttää espoolaisia”
”Niittykodin asumisyksikkö pelottaa naapureita Hepokullassa”
”Naapurit valittivat – Lahti häätää turvapaikanhakijoiden tukiasuntolan”
”Kymmenet ovat uhanneet luopua tonttivarauksistaan, jos alueelle tulee rivitaloasuntoja, joita vuokrataan erityistä tukea vaativille.”

Siinä muutamia otsikoita asumisyksiköistä eri puolilta Suomea, osa vanhempia ja osa uudempia, mutta kaikissa sama teema.

Erilaiset tuetun asumisen muodot kohtaavat paljon vastustusta. Kukaan harvoin sanoo: Hei, hienoa, että tähän tulee asumisyksikkö!

Syynä lienee pelko ja ennakkoluulot, jotka ovat täysin luonnollisia. Ihmiset kyllä ajattelevat, että erilaisille asumisyksiköille on tarvetta ja niitä tulisi olla olemassa, mutta hei, ei kuitenkaan minun takapihallani!

Kun naapurustoon on suunnitteilla asumisyksikkö tai sellainen on ollut oman kodin vieressä pidempään, ihmisen mielen helposti valtaa NIMBY= not in my back yard. Siitä kertovat yllä olevat otsikotkin.

Lopettamisen myötä asumisyksikön joka ikinen asukas menetti kotinsa.

Nimbyily voi estää uusien asumisyksikköjen syntymisen tai pahimmillaan jopa ajaa olemassa olevia asumisyksiköitä lopettamaan. Valitettavasti meillä on siitä kokemusta nyt, kun Turussa olevan Niittykodin toiminta jouduttiin ajamaan alas. Lopettamisen myötä asumisyksikön joka ikinen asukas menetti kotinsa. Vastustamisella oli siis todella iso vaikutus monen yksittäisen ihmisen elämään.

Epäsuosiostaan huolimatta asumisyksiköt ovat erittäin tärkeitä taloja. Ne ovat taloja, jotka tarjoavat koteja niille ihmisille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Sininauhan asumisyksikön asukkaat ovat olleet asunnottomia, monet heistä hyvinkin pitkään.

Jokaisella asukkaalla on tarinansa. Meillä nimittäin asuu eri ikäisiä, monenlaisista lähtökohdista ja elämäntilanteista olevia ihmisiä. Parasta on se, että asuntoa ei tarvitse ansaita etukäteen kuntoutumalla, kuten päihteettömyydellä, vaan kaikki alkaa asunnosta, omasta kodista.

Asukkailla on mahdollisuus osallistua erilaisiin toimintoihin, tarjolla on työtä ja huvia. Tekeminen vaihtelee ympäristön siivoamisesta, lahjoitusvaatteiden lajittelusta yhdessä kokkaamiseen. Mielekäs tekeminen tekee hyvää kenelle vaan!

Kun tulee hyväksytyksi omassa ympäristössään ja tuntee, että omalle olemassaololle on oikeutus, se tekee ihmeitä ihmiselle.

Meillä työskentelee upeita ammattilaisia, joille asukkaat ovat tärkeitä. Asumisyksiköissä vietetäänkin arkea, jossa asukkaat ovat yksilöitä, heitä kohdellaan tasa-arvoisesti ja heillä on oikeus olla osa yhteiskuntaa.

Kaupunki kuuluu kaikille. Back yard eli takapiha, se kuuluu myös kaikille niin asumisyksikön asukkaille kuin sen naapureillekin. Kun tulee hyväksytyksi omassa ympäristössään ja tuntee, että omalle olemassaololle on oikeutus, se tekee ihmeitä ihmiselle. Kun naapurustossa on hyvä tunnelma, eikä ei-toivotun leimaa tarvitse kantaa, sitä alkaa välittää itsestään ja ympäristöstään enemmän.

Me haluammekin olla osa naapurustoa ja vaikuttaa omalla tekemisellämme siihen, että niin kokisivat myös ympärillä olevat naapurit. Erittäin hyviksi toimintatavoiksi olemme havainneet ripeän reagoinnin ja helpoksi tehdyn yhteydenottomahdollisuuden. Kuulluksi tuleminen on usein avain mahdollisten haasteiden ratkaisemiseen tai ainakin hyvä alku.

Tehdään yhdessä NIMBY:stä WIMBY– Welcome in my back yard <3

Naapurustotyön asiantuntija
Kirsi Veijola