Asunnottomuus ja ilmastonmuutos: kriisien yhteentörmäys

Sosiaali- ja terveysalan ympärille ei ole mahdollista vetää kuvitteellista rajaviivaa, jonka ylitse seuraukset planetaaristen järjestelmien järkkymisestä eivät vyöryisi. Kuumeneva ilmasto ei pysyttele kiltisti ympäristöalan lokerossa.

Köyhyys ja eriarvoistuminen eri ilmenemismuotoineen kytkeytyvät yhteen ympäristön kanssa. Tästä syystä kaikki kestävän kehityksen 17 tavoitetta (SDG 2030) liittyvät toisiinsa. Avainsana tavoitteita kohti etenemisessä on kokonaisvaltaisuus. Eri hallinto- ja toimialojen erillisyys, se siiloutumisen kirous, hidastaa meitä. Sen ylitse pääsemiseksi sote-organisaatioidenkin on uudistettava identiteettejään. Emme esimerkiksi voi vahvistaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta irrallaan ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta.

Ilmastonmuutoksen vakavimmat riskit Suomessa kasautuvat ihmisille, joiden kanssa me sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset työskentelemme. Asunnottomuutta kokevat ihmiset ovat yksi haavoittuvimmassa asemassa olevista ryhmistä. Heillä tulee olemaan vaikeuksia suojautua ilmastonmuutoksen ja äärimmäisten säätilojen aiheuttamilta uhkilta.

Lääketieteen aikakausilehti The Lancet totesi viime vuonna julkaistussa artikkelissaan, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia ennakoidessa asunnon ja suojan keskeinen rooli on jäänyt huomiotta. Asunnottomien ihmisten edun kannalta on tärkeää, ettei asunnottomuus jää irralliseksi kokonaisuudeksi ja ulos suunnitelmista, joita ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla tehdään.

Kansainvälisistä tutkimuksista nousee neljä oleellista perustetta, miksi sote-alalla toimivien tulee huomioida asunnottomuuden ja ilmastonmuutoksen yhteys:

1. Matala sosioekonominen asema kasvattaa asunnottomuuden riskiä luonnonmullistusten ja energian saannin vaarantumisen myötä.
2. Asunnottomuutta kokevien ihmisten altistuminen äärimmäisille sääilmiöille ja luonnononnettomuuksille on suhteettoman suurta muuhun väestöön nähden.
3. Ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat asunnottomuutta kokevien ihmisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen.
4. Kaupunkien vihreällä infrastruktuurilla on positiivisia vaikutuksia asunnottomille ihmisille. Päätavoite on kuitenkin edelleen asuntojen riittävä saatavuus.

Suojaan myrskyltä

Yksi selkeimmin hahmotettavista ilmaston muutoksen seurauksista on äärimmäiset säätilat. Asunnottomuus jo itsessään lisää terveysongelmia ja kasvattaa välimatkaa palveluiden piiriin. Pitkät korventavat hellejaksot, myrskyt ja tulvat ilman suojaa heikentävät entisestään mahdollisuuksia selviytyä.

Kuumasta säästä aiheutuu Suomessa jo nykyisin merkittävä määrä terveyshaittoja. Kun vuorokauden keskilämpötila ylittää noin 20 astetta, väestön kuolleisuus lisääntyy selvästi. (Ruuhela ym. 2017.) Pitkittyneestä, 3–4 viikkoa kestävästä hellejaksosta voi aiheutua useita satoja kuolemia (Kollanus & Lanki 2014).

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmassa todetaan, että asunnottomat ovat erityisen alttiita esimerkiksi poikkeuksellisen lämpimiin ajanjaksoihin liittyville terveysuhkille.

Asunnottomia ihmisiä on eniten kaupungeissa, missä betonin ja asfaltin vuoksi lämpö muodostaa tukalan kuumia lämpösaarekkeita. Kulkeminen eri palveluiden ja yöpaikkojen välillä verottaa voimia tavallista enemmän. Janottaa, mutta missä vesipullon täyttäisi? Mihin voi mennä paahteelta suojaan eikä tulisi pois ajetuksi? Miten saisi ruokatarvikkeet säilymään?

Helle ja monet päihteet ovat petollinen yhdistelmä, sillä ne lisäävät nestehukkaa ja nostavat ruumiinlämpöä entisestään. Asunnottomuutta kokevilla ihmisillä on erittäin korkea riski sairastua lämpösairauksiin. Lämpöhalvaus, -krampit ja -uupumus ovat tilanteita, joista selvitäkseen ihminen tarvitsee toisen apua, välitöntä viilennystä ja nesteytystä. Kun lämpötilat huitelevat hellelukemissa, myös monien pitkäaikaissairauksien oireet pahentuvat.

Asunnottomuus on terveydellinen hätätila ja se korostuu äärimmäisissä sääolosuhteissa. Kysymys on kuitenkin säitä laajemmista vaikutuksista asunnottomuutta kokevien ihmisten elämään.

Parasta lääkettä olisi se, että onnistuisimme poistamaan asunnottomuuden Suomesta. Siihen tähdätessämme meidän on tärkeää vahvistaa systeemistä ymmärrystä siitä, mitä edellytyksiä muuttuva ilmasto meille asettaa. Suomalainen yhteiskunta ei ole rakenteellisesti valmis ilmastokriisin seurauksiin. Heikoimmassa asemassa olevat ryhmät ovat vaarassa jäädä jälkeen, jos heihin kohdistuvia sosiaalisia ja terveydellisiä vaikutuksia ei huomioida.

Ennakointi tarkoittaa suunnittelua: mitä toimenpiteitä tarvitaan asunnottomien ilmastonmuutokseen liittyvän sairastavuuden ja kuolleisuuden vähentämiseksi. Yhtä lailla on tärkeää, että asunnottomat ihmiset otetaan huomioon kaupunkien ja valtion valmiussuunnittelussa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama asunnottomuus lisääntyy

Viime vuosina tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa Keski-Eurooppaa ravistelleissa tulvissa. Luonnonkatastrofien seurauksena asunnottomuus koskettaa ihmisryhmiä, joiden asunnottomuusriski ilman ilmastonmuutosta on ollut hyvin vähäinen. Asunnottomuusaika ei yleisesti ottaen ole heidän kohdallaan pitkittynyt. Virtaaviin vesiin kotinsa menettäneiden uudelleen asuttaminen on Saksassa ja Belgiassa ison mittaluokan operaatio.

Kaikkeen asunnottomuuteen tulisi suhtautua samalla tehokkuudella ihmisten taustoista riippumatta. Hätätilanne se on niille 41 000 Saksassa kadulla asunottamana elävälle ihmisellekin (Saksassa on viimeisten 2018 tilastojen mukaan 678 000 asunnotonta). He joutuvat kohtaamaan päivän sellaisena kuin se vastaan tulee, rankkasateessa, korventavassa helteessä tai purevassa pakkasessa.

Keski-Euroopan tilanne mielessä on helppo todeta, että oikeudenmukaisuus ilmasto- ja asuntopolitiikassa ei toteudu automaattisesti. Meidän on varmistettava, ettei kukaan jää pahasti jälkeen tai kärsi muutoksesta kohtuuttomasti. Näinhän me toimimme muissakin hyvinvoinnille ja terveydelle vakavaa uhkaa aiheuttavissa kehityskuluissa.

Lähteet

Bezgrebelna, M.; McKenzie, K.; Wells, S.; Ravindran, A.; Kral, M.; Christensen, J.; Stergiopoulos, V.; Gaetz, S.; Kidd, S.A. Climate Change, Weather, Housing Precarity, and Homelessness: A Systematic Review of Reviews. Int. J. Environ. Res. Public Health 2021, 18, 5812. https:// doi.org/10.3390/ijerph18115812

Ilmastonmuutos sosiaali- ja terveyssektorilla – Sosiaali- ja terveysministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma 2021–2031. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:20.

Kidd, Sean A., Hajat, S., Bezgrebelna, M. McKenzie, K. The climate change–homelessness nexus, The Lancet, Volume 397, ISSUE 10286, P1693-1694, May 08, 2021, DOI: https://doi.org/10.1016/S0140-6736(21)00834-5

Kollanus, V., Lanki, T., 2014. 2000-luvun pitkittyneiden helleaaltojen kuolleisuusvaikutukset Suomessa. Duodecim 130(10):983–90.

Ruuhela, R., Jylhä, K., Lanki, T., Tiittanen, P., Matzarakis, A., 2017. Biometeorological assessment of mortality related to extreme temperatures in Helsinki region, Finland, 1972–2014. Int. J. Environ. Res. Public Health 14(8), 944.

Vaikuttamistyön päällikkö, Koti kaikille -toiminta
Pauliina Liukkonen