5.6.2025

Sanoilla on seurauksia- rakennammeko siltoja vai muureja?

Blogit

Leena Rusi, kehittämisjohtaja, Sininauhasäätiö

Epäinhimillinen tapa puhua köyhyydestä paljastaa, ettei köyhyyden ja osattomuuden taustalla olevia monisyisiä ja vaikeita elämäntilanteita aina ymmärretä. Köyhyys ei ole osoitus ihmisen epäonnistumisesta tai heikkoudesta, vaan usein seurausta olosuhteista, joihin ei ole ollut helppoja ratkaisuja. Julkisen ja erityisesti poliittisen keskustelun tulisi lisätä ymmärrystä – ei leimata.

Viime aikoina sosiaalisessa ja ajoittain myös julkisessa mediassa esitetty retoriikka hauraassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan on ollut poikkeuksellisen leimaavaa. Esimerkiksi erään sosiaali- ja terveysministerin eduskunta-avustajan lausunto, jossa väitettiin, että “kukaan ei Suomessa kuole nälkään” ja nimettiin tukien saajia “luusereiksi” herätti laajaa keskustelua.

Tällainen retoriikkaa on leimaavaa ja siirtää huomion yksilöön, kun todellisuudessa tulisi keskittyä köyhyyden ja osattomuuden juurisyihin.

Sininauhasäätiö-konsernissa työskennellään päivittäin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Meillä tiedetään, ettei kukaan valitse elämää marginaalissa. Usein taustalla ovat vaikeat lapsuuden kokemukset, sijoitukset kodin ulkopuolelle, mielenterveyden haasteet, päihteet ja traumaattiset elämänkokemukset. Ihmisen toimintakyky voi heikentyä monin tavoin – eikä esimerkiksi täyspäiväinen työnteko ole kaikille realistinen vaihtoehto. Se ei tee kenestäkään ”luuseria”.

Köyhyys ja osattomuus koskettaa yhä useampia – myös lapsia

On myös täysin väärin ja julmaa väittää, että ruoan puute olisi “oman tyhmyyden” seurausta. Se ei ole sitä kenenkään kohdalla, mutta tänä päivänä yhä useammin köyhyys ja asunnottomuus koskettavat perinteisten ”marginaaliryhmien” ohella myös työssäkäyviä ja pienituloisia. Moni yksinhuoltajia ja pienituloinen perhe, joutuu valitsemaan ruokakassin ja vuokranmaksun välillä. Leipäjonoissa seisoo lapsia, jopa ilman aikuisia. Onko heitä oikein kutsua “luusereiksi” tai väittää heidän valinneen nälän ja köyhyyden?

Suomen sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö Sosten mukaan erilaiset leikkaukset lisäävät köyhyyttä koko maassa – myös lasten. Pelastakaa lapset ry:n kyselyssä pienituloisten perheiden lapsista 19 % kertoi, että ruoasta on pulaa. Köyhyys kuormittaa lapsia monella tavalla ja aiheuttaa häpeän tunteita. Sininauhasäätiössä kokemuksemme osoittaa, että myös lapsiperheiden asunnottomuus on kasvanut. Tässä valossa politiikassa käytetty retoriikka näyttää todellisuudesta irtaantuneelta.

Tarvitsemme ymmärrystä, emme syyllistämistä

Kova ja vähättelevä retoriikka ei ainoastaan leimaa, vaan se myös ruokkii vastakkainasettelua aikana, jolloin meidän pitäisi päinvastoin rakentaa ymmärrystä. Ihmisarvo ei ole ansaittavissa, eikä se katoa, vaikka ihminen putoaisi turvaverkkojen läpi.

Sininauhasäätiössä ja myös muiden alan toimijoiden kokemusten perusteella tiedämme, että oikeanlaisen ja oikea-aikaisen tuen avulla ihmisten elämä voi kääntyä parempaan suuntaan.

Suomi on edelleen useilla asteikoilla mitattuna hyvinvointivaltio, mutta sen rakenteet rapisevat. Jos yhteiskuntapoliittinen retoriikka ja ihmiskäsitys perustuvat halveksuntaan ja yksilön syyllistämiseen, jäljelle jää entistä kylmempi ja kovempi Suomi – sellainen, jossa yhä useampi jää yksin ja putoaa yhteiskunnan marginaaliin.

Tarvitsemme keskustelua, joka liittää yhteen, ei hajota. Ymmärrystä, ei ylenkatsetta. Meidän tulee nähdä ihmisten kokonaisina – eikä vain tukien saajina tai “ongelmatapauksina”. Inhimilliseen ihmiskäsitykseen nojaava politiikka rakentaa perustan oikeudenmukaisemmalle ja kaikkia ihmisiä, taustoista riippumatta kunnioittavalle Suomelle.