Päihteitä käyttänyt Pekka: ”Isillä lähti kaikki”

”Se oli kaunista, mutta samalla myös pelotti”, Pekka (27) muistelee hetkeä, jolloin hänen esikoisensa syntyi.

Ennen syntymää Pekkaa oli jännittänyt, olisiko vauvalla kaikki kunnossa. Olisiko kaikki sormet tallella? Entä syntyisikö vauva hiukset päässä vai ilman? Ne olivat tavallisia uuden vanhemman pohdintoja.

Toisin kuin useammat vanhemmat, Pekka tiesi, että hänen lapsensa äiti oli käyttänyt päihteitä ennen raskaaksi tuloaan ja käynyt korvaushoidossa odotusaikana. Myös korvaushoidon seurauksena lapsi saattaa syntyä vieroitusoireisena, mutta pieni tummahiuksinen tyttö oli terve, eikä joutunut korvaushoitokaappiin.

Lapsen vanhemmat halusivat viedä tytön kotiin, eivätkä ottaneet vastaan tarjottua ensikotipaikkaa.

”Se oli virhe”, Pekka sanoo jälkiviisaasti. Synnytyslaitokselta lähtiessään hän ei arvannut minkälainen alamäki odottaisi uusia vanhempia.

Alamäki

Pekka oli käyttänyt alkoholia 14-vuotiaasta lähtien ja kokeillut kannabista 16-vuotiaana. Parikymppisenä hän oli alkanut käyttää Subutexia tulevan lapsensa äidin kanssa. Kun tyttöystävä oli alkanut odottaa lasta, läheisten reaktiot eivät olleet pelkästään iloisia. Pekan äiti oli ollut huolissaan siitä, miten nuoret selviytyisivät lapsen kanssa.

Kun lapsi syntyi, kolmihenkinen perhe asui kaksiossa Helsingissä. Arki kodissa alkoi hyvin. Vauva oli tyytyväinen, ja rauhoittui heti, kun pääsi äidin rinnalle. Äidin aiempi päihteiden käyttö oli myös neuvolan tiedossa, ja tilannetta seurattiin.

Pari kuukautta lapsen syntymän jälkeen Pekan äiti ehdotti, että vanhemmat menisivät elokuviin sillä aikaa, kun hän hoitaisi vauvaa, ja antoi rahaa. Tuoreet vanhemmat eivät kuitenkaan päätyneet elokuviin, vaan käyttämään päihteitä – juna-asemalla oli tullut vastaan tuttu myyjä ja antanut ilmaiseksi bentsoja.

Kun Pekka käytti bentsoja, hän tuli vihaiseksi. Kotona hän tappeli tyttöystävänsä kanssa vauvan nukkuessa parvekkeella. Poliisit tulivat ja veivät Pekan mukanaan. Kun hän palasi kotiin, lapsen äiti tuli vastaan tyhjien rattaiden kanssa ja kertoi, että lapsi oli otettu huostaan.

”Olimme nuoria, tyhmiä ja omavoimaisia, emmekä pyytäneet apua”, Pekka sanoo kuusi vuotta tapahtuneen jälkeen.

Katko ja kuntoutus

Lapsen huostaanoton jälkeen Pekan alamäki syveni. Hän käytti päihteitä aiempaa enemmän ja yritti itsemurhaa. Eräänä päivänä Pekka havahtui vihreästä vessasta, sillä hänellä ei ollut asuntoa. Hän myös kävi istumassa vankilassa.

Silloin, kun Pekalla ei ollut mitään paikkaa mennä, hän vietti aikaa Sininauhasäätiön nuorten kohtaamis- ja tukipiste Nuolessa, missä häntä autettiin asioiden selvittelyssä.

Pekan lapsi päätyi perheeseen, joka asui maalla. Perheessä hänellä oli kolme sisarusta, ja mahdollisuus leikkiä ulkona ja luonnossa. Lapsi oli turvallisessa paikassa, mutta varsinkin päihteitä käyttäessään Pekka tunsi vihaa ja katkeruutta tilanteesta.

Lopulta Pekan asiat alkoivat järjestyä asunnon, katkon ja kuntoutuksen kautta. Pekka muutti kuntouttavaan asumisyksikköön, missä tavoitellaan päihteettömyyttä, ja tapasi siellä naisen, jonka poika sattui olemaan sijoitettuna samassa perheessä kuin Pekan tytär. Naisesta, jonka kuntoutuminen oli pidemmällä, tuli Pekalle kannustava esimerkki.

Päihteettömyys

Päihteettömänä olo on mahdollistanut valvotut tapaamiset, joiden aikana Pekka ja hänen lapsensa ovat käyneet esimerkiksi leikkikentällä. Tapaamisten aikana isä ja tytär ovat rakentaneet luottamusta. Pekka on myös kokenut, kuinka hänen lapsensa on alkanut hakea isästään turvaa, mikä ei päihteidenkäytön aikana ole ollut mahdollista.

Jälkeenpäin ajateltuna Pekka kokee, että hänen ja lapsen äidin olisi pitänyt ottaa vastaan kaikki tuki.

”Suosittelen ottamaan vastaan. Se ei tarkoita, että ei pärjäisi, vaan se on tulevaisuuden turvaamista.”

Lapselleen hän haluaisi sanoa:

”Älä käytä päihteitä. Se on klisee, mutta ne pilaavat elämän. Älä lähde samoille teille kuin minä. Luotan siihen, että hän on fiksu ja ymmärtää. Sitten kun lapsi on teini, voin kertoa, että isillä lähti kaikki. Se ei tuonut mitään hyvää. Siinä tuli paljon haavoja.”

Tällä hetkellä Pekka käy vertaistukiryhmissä, suunnittelee hakevansa opiskelemaan ja toivoo tapaavansa lastaan useammin, mahdollisesti omassa kodissa. Hän on oppinut, että kun elämässä tulee haasteita, asiat kannattaa selvittää.

”Jos pelottaa, ota mukaan joku, joka tietää lapsen ja vanhemman oikeuksista, ja mene selvittämään asiaa.”

Kaikesta huolimatta Pekka on iloinen kokemastaan, sillä se tekee hänestä sen, joka hän tällä hetkellä on. Hän on ollut hetkellisesti rikki, mutta nyt hän on vahvempi ja ymmärtäväisempi.

Tärkein voimavara on lapsi, jonka vuoksi olla luovuttamatta:

”Olen saanut lapsesta voimia, sillä haluan olla hänelle isä.”

Pekan nimi on muutettu haasteltavan ja hänen läheistensä yksityisyyden suojaamiseksi.

Taru Nissinen
Viestinnän asiantuntija