Etänä mutta mukana – ajatuksia etätyöstä

Erilaiset Teams-kanavat ja -kokoukset ovat luonnollinen osa työpäivää. Ehkä maailmanlaajuinen pandemia toi jotain hyvääkin suomalaiseen työelämää, sillä työtä voi tehdä enenevissä määrin paikasta riippumatta ja yhä useammissa työtehtävissä.

Etätyössä korostuvat vapaus ja vastuu. Etätyöläisen on itse muistettava pitää taukoja työpäivän aikana ja huolehdittava siitä, että kone menee kiinni oikeaan aikaan, eikä työpäivät veny. Myös työergonomiaan on kiinnitettävä huomiota (sanoo hän, joka kirjoittaa tätä mytyssä kotisohvalla).

Etätyöhön sisältyy vastuu siitä, että työt tulevat hoidettua, eivätkä päivät kulu kotisohvalla Netflixiä katsellen. Siihen sisältyy vastuu, että on luottamuksen arvoinen.

Etätyön tuoma mahdollisuus suunnitella omat työpäivänsä ja -viikkonsa tuo vapautta, mikä helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista.

Itse hyppäsin etätyöhön silloin, kun siirryin HR-asiantuntijan rooliin Sininauhasäätiö-konsernissa. Nyt minulta löytyy työpiste niin kotoa kuin Turun kotiin vietävien palvelujen toimistotiloista, missä pääsen näkemään ihan oikeasti työkavereita viikoittain.

Toinen tiimini on etätiimi. Etätiimiin kuuluvat esihenkilöni ja muut tiimini jäsenet Helsingissä. Kotini sijaitsee parin tunnin matkan päässä Helsingistä, joten päivittäinen tai edes viikoittainen matkustaminen olisi minun elämäntilanteessani mahdotonta. Helsingissä käyn välillä, muutaman kerran kuukaudessa, toisinaan voi kulua pidempiäkin aikoja.

Ilokseni olen huomannut, ettei tämä tarkoita sitä, että olisin irrallinen osa tiimiäni. Olen miettinyt mistä tämä johtuu, miten onkaan ollut niin helppoa ja luonnollista tulla osaksi uutta tiimiä. Pohdinnoissani olen päätynyt seuraaviin seikkoihin:

• Tiimi on mahdollistanut sen, että mukana oloni on helppoa, palavereissa käytetään kameroita ja huolehditaan tekniikan toimivuudesta.
• Teknisen osaamisen lisäksi minut on toivotettu tervetulleeksi tiimiin ja perehdytyksestä on huolehdittu.
• Selkeä työnkuva on auttanut työtehtäviin tarttumista.
• Tiimi on innovatiivinen ja hölmöjäkin ideoita tai kysymyksiä saa esittää häpeämättä.
• Tiimissä olevat ovat entuudestaan tuttuja, toiset enemmän ja toiset vähemmän, suurimman osan kanssa yhteistyö on aina tehty pääosin etänä.
• Tuntuu, että olen yksi tärkeä osa meidän tiimiämme, ja olemassaoloni muistetaan.
• Keskustelut Teamsissa ovat aktiivisia ja pieniäkin asioita jaetaan koko tiimille.
• Luottamus, että jokainen hoitaa oman osuutensa ja ylikin, on vahva.
• Apua saa aina tarvittaessa.

Kuulostaapa ihannetiimiltä ja onneksi ei vain kuulosta!

Etätyö voi näyttäytyä myös yksinäisenä puurtamisena. Pandemian alussa työskennellessäni eri organisaatiossa tein monta kuukautta etätyötä näkemättä yhtäkään kollegaa. Edes Teamsissa ei käytetty kameroita, vaan jokainen näkyi pallona kokouksissa. Nykyään Sininauhasäätiö-konsernissa se on poikkeustilanne, jos kameroita ei avata.

Minulla on nyt myös siitä erilainen tilanne, sillä olen viikoittain tekemisissä toisten kanssa myös ihan oikeasti, enkä vain kameroiden välityksellä. Toisaalta taas olen tullut tutummaksi koko konsernin väelle, kun pääsen helposti mukaan tiimipalavereihin ja osallistu vähän kaikkeen.

Nämä kuukaudet ovat osoittaneet, että etätyön ei tarvitse tai kuulu olla yksinäistä pakertamista kotona, vaan se on parhaimmillaan osallistavaa ja yhteisöllistä tekemistä. Fyysinen läsnäolo ei ole välttämätöntä joka päivä, viikko tai kuukausikaan, mutta sitä ei saa kokonaan unohtaa.

HR-asiantuntija
Heli Heino