Asunnottomuutta kokeva ja päihteitä ongelmallisesti käyttävä nainen ansaitsee turvaa

Suomen asunnottomuustilastot näyttäytyivät naisten asunnottomuuden osalta edellistä vuotta valoisampana. Naisten asunnottomuus on kääntynyt jälleen laskuun vuoden 2021 asunnottomuuslukujen kohoamisen jälkeen. Asunnottomuutta kokevia naisia oli Suomessa viime vuonna tilastojen mukaan 755. Tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Naisten keskuudessa esiintyy runsaasti piiloasunnottomuutta.

Naisten väkivaltakokemukset tapahtuvat yleisimmin omassa asunnossa (Näsi & Kolttola 2021, 50). Väkivallan tai sen uhkan vuoksi koti voi olla mahdoton paikka elää. Kadulla, hätämajoituksissa tai tuttavien nurkissa tilanne ei ole sen turvallisempi, sillä asunnottomuusolosuhteen itsessään on osoitettu altistavan väkivallalle. Väkivallan ja asunnottomuuden monimutkaiset kytkökset ovatkin yksi keskeisimmistä kysymyksistä naisten asunnottomuudessa (Mayock ym. 2016).

Tilastokeskuksen selvityksessä Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 (Attila ym. 2023) on tarkasteltu, miten väkivalta ilmiönä vaikuttaa eri tavoin eri sukupuoliin. Sukupuolistuneisuus viittaa siihen, miten väkivalta näyttäytyy eri sukupuolten osalta, kun tarkastellaan esimerkiksi väkivallan yleisyyttä, muotoja, uhreja, motiiveja ja tekijöitä. Otostutkimuksella toteutettu selvitys osoittaa naisten (33,7 %) kokevan elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa huomattavasti miehiä (17,7 %) enemmän.

Lisäksi naisista 46 prosenttia ja miehistä 42 prosenttia on 15 vuotta täytettyään kokenut parisuhteen ulkopuolista, eli jonkun muun kuin nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Miehillä on naisia enemmän kokemuksia parisuhteen ulkopuolisesta fyysisestä väkivallasta ja uhkailusta,naisilla enemmän kokemuksia parisuhteen ulkopuolisesta seksuaaliväkivallasta.

Lokakuussa 2023 yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin pyöreän pöydän keskustelun keskiössä olivat marginalisoidut naiset. Anna Leppo esitteli tilaisuudessa tutkimusryhmänsä tuloksia koskien palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa liittyykö asumisen ongelmatilanteisiin erityistä sukupuolistunutta haavoittuvuutta.

Pysähdyttävänä asiana esityksestä mieleeni jäi seuraavaa:

”Nainen ja naiskeho mielletään suomalaisessa yhteiskunnassa ja hyvinvointivaltiossa ainakin periaatteessa erityisen suojelun tarpeessa olevaksi. Rikos- ja päihdetaustaiset naiset eivät ole tämän suojelun ja huolenpidon piirissä.”

Naiset ovat erityisen alisteisessa ja heikossa asemassa huumemaailmassa. Matalan kynnyksen palveluissa työskentelevät tietävät, kuinka haastavaa naisten tukeminen on, kun palvelut on suunnattu kaikille sukupuolille. Päiväkeskuksissamme asioi viime vuonna 487 eri naista. Heistä 22,3 prosenttia oli kyselyhetkellä asunnottomana.

Kaikki sukupuolet salliva tila ei ympäristönä mahdollista riittävää turvallisuuden kokemusta omien asioiden hoitamiseksi, sillä naisten asemaa ja toimintamahdollisuuksia päihdekulttuureissa määrittelee ja korostaa sukupuoli ja siihen liittyvät roolit. Erilaiset traumakokemukset omassa elämänhistoriassa ovat asunnottomuustaustaisilla naisilla yleisiä, mikä voi osaltaan vaikuttaa tuen vastaanottamiseen. Päiväkeskuksissa tekemämme kyselyn perusteella naiset toivovat vain naisille suunnattuja tiloja myös itse.

Mitä voimme tehdä turvallisuuden kokemuksen parantamiseksi?

Ilmiön ymmärtämiseksi ja mahdollisimman vaikuttavan tuen edesauttamiseksi naiserityisen osaamisen vahvistaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa yli sektorirajojen on erittäin tärkeää. Tämä osaaminen ei yksistään kuitenkaan riitä, jos konkreettisia muutoksia palvelujärjestelmässä ei tehdä.

Esimerkiksi turvakotipalvelujen tulee olla valtakunnallisesti saavutettavampia myös päihteitä käyttäville ihmisille. Tätä tarvetta on tärkeä tehdä näkyväksi vaikuttamalla erilaisissa verkostoissa. Turvakotipalveluja tulee kontaktoida tarpeen vaatiessa aina, vaikka päihdeongelma osoittautuisi esteeksi palveluun pääsemiselle. Lisäksi tarvitaan vain naisille suunnattuja turvallisia matalan kynnyksen palveluja ja tukea sekä fyysisiä tiloja, joissa voi halutessaan rauhassa vain olla ja levätä.

Päiväkeskuksissamme asioineet naiset toivat kyselyssämme esille tarpeen myös terveydellisestä neuvonnasta, jonka toivottiin olevan saavutettavampaa. Marginalisoitujen naisten tulee olla mukana kehittämässä palveluja.

FEANTSA (The European Federation of National Organisations Working with the Homeless) on koonnut asunnottomuutta kokevien naisten kanssa työskenteleville oppaan (2021) vaikuttavien ja tehokkaiden tukiratkaisujen kehittämiseksi. Oppaan mukaan vaikuttavan tuen lähtökohtana on ymmärrys naisten elämästä sen sosiaalisessa kontekstissa, palvelujen vastaavuus olemassa oleviin haasteisiin sekä naisten omien voimavarojen ja vahvuuksien tukeminen. Avaintekijöistä ensimmäisenä on mainittu nimenomaan turvallisuuden vahvistaminen luomalla turvallisia vain naisille suunnattuja tiloja.

Tämän tekstin koostettuani palasin lukemaan naistenpäiväksi 2022 kirjoittamani blogitekstin. Asiat muuttuvat hitaasti, vaikka asunnottomuutta kokevia naisia on 136 vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tämä kuitenkin osoittaa, että vaikuttamistyötä naisten asunnottomuuden vähentämiseksi, naiserityisten palvelujen parantamiseksi ja stigman purkamiseksi tulee sinnikkäästi jatkaa.

Sonja Varonen
Matalan kynnyksen toimintojen päällikkö

Lähteet

Guide for developing effective gender-responsive support and solutions for women experiencing homelessness (2021) FEANTSA:n julkaisuja.

Leppo, Anna (2023) Moninkertaisesti syrjäytetyt: Vankilasta vapautuneet naiset ja asumisen ongelmatilanteet. Esitys 17.10.2023.

Mayock, Paola & Bretherton, Joanne (2016). (toim.) Women´s Homelessness in Europe. London: Palgrave Macmillan.

Näsi, Matti & Kolttola, Ilari. 2021. Pahoinpitely ja ryöstörikokset. Katsauksessa Kolttola, Ilkka (Toim.) 2021 , Rikollisuustilanne 2020 : Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Nro 49/2021, Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsinki.