Kenelle kaupunki kuuluu?

Asunnottomien yön kansalaisliike haluaa teemalla herättää yhteiskunnallista keskustelua siitä, kenen ehdoilla julkista tilaa suunnitellaan, kenellä on oikeus näkyä kaupunkikuvassa, kenen tarpeisiin kaupunkitila vastaa, ja onko julkinen tilamme kaikille yhdenvertainen ja kaikkien saavutettavissa?

Kaupungit ovat yleisiä alueita, jotka ovat avoimia kaikille. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus liikkua kaupungeissa ja käyttää niiden julkisia tiloja, kunhan vain muistaa noudattaa lakeja ja määräyksiä.

Mutta onko näin, kaikkien oikeus käyttää julkisia tiloja toteutuu? Kohdellaanko ihmisiä tasa-arvoisesti riippumatta siitä, miltä he näyttävät tai mitä oletuksia ulkonäön perusteella tehdään? Ovatko kaikki todellakin tervetulleita?

Omista henkilökohtaisista kokemuksista puhuminen ei aina ole helppoa varsinkaan silloin, kun kokemukset ovat negatiivisia.

Koti kaikille -toiminta halusi kysyä aiheesta, asunnottomilta ja asunnottomuutta kokeneilta ihmisiltä. Ihmisiltä, joille julkiset tilat; kauppakeskukset, asemat, tuulikaapit, vihreät vessat, aukiot, puistot, kadut ja niin edelleen ovat tuttuja, koska omaa kotia tai paikkaa ei ole. Me halusimme kysyä, minkälaisia kokemuksia heillä on kerrottavanaan.

Kokemuksien kuulemista varten me keitimme kahvit, katoimme pöydän ja toivotimme ihmiset tervetulleiksi Kokemuskahvilaan. Me menimme Illusia-päiväkeskuksiin Helsinkiin sekä Espooseen, koska kokemuskahvila on liikkuva menetelmä ja kahvila aukeaa sinne, missä halutun kohderyhmän ihmiset muutoinkin viettävät aikaansa. Päiväkeskus Illusiat ovat kynnyksettömiä, yhteisöllisiä kohtaamispaikkoja, joiden toiminta on suunnattu erityisesti asunnottomille, asunnottomuusuhan alla eläville sekä aktiivisesti päihteitä käyttäville täysi-ikäisille ihmisille.

On ollut hienoa, kuinka moni on istahtanut seuraamme ja jakanut kokemuksensa. Iso kiitos jokaiselle, sillä omista henkilökohtaisista kokemuksista puhuminen ei aina ole helppoa varsinkaan silloin, kun kokemukset ovat negatiivisia.

On tuntunut, ettei ole tullut kohdelluksi ihmisenä.

Lähes jokainen pöytäämme istahtanut totesi, että ulkonäkö vaikuttaa paljon. Silloin, kun on ollut voimavaroja ja mahdollisuus pitää itsestään huolta, on saanut oleilla rauhassa, istua vaikkapa asemalla, ilman, että kukaan on käskenyt häipyä.

Silloin, kun ei ole ollut mahdollista huolehtia itsestään ja kova elämäntilanne on näkynyt, kokemus on ollut eri. Silloin on tuntunut, ettei ole tullut kohdelluksi ihmisenä. Se kuulostaa kohtuuttomalta, kun yhtälö on suorastaan mahdoton. Miten voisikaan huolehtia itsestään riittävästi ilman kotia?

”Aika vähissä on hyvät kokemukset. Häädetään pois turhaan ja ku mä meen kauppaan niin se on varma, että joku on perässä, vartija tai henkilökunta. Reppukin raidataan usein ja mä näytän, koska helpommalla pääsee, vaikka ei tarvis.”  – asunnottomuutta kokenut henkilö

Jos kaupunkimetsästäkin saa lähtöpassit, kuinka vaikea onkaan olla asunnottomana kaupunkitilassa.

Miltä se tuntuu, jos ei saa olla missään? Aina väärässä paikassa. Käsketään poistumaan tai seurataan, vaikka olisi vaan. Sellaiseen tottuu, kun siitä tulee osa jokapäiväistä elämää, mutta silti se tuntuu epäreilulta ja jättää jäljen. Loppujen lopuksi jokaisella on rajansa. Elämäntilanne asunnottomana on stressaavaa. Usein täytyy olla liikkeellä, paikkaa on vaihdettava, kun käsketään. Silloin voi olla toive, ettei kukaan edes näkisi sinua ja sulautuisit vain joukkoon.

”Vuosi sitten olin asunnottomana. En halunnut mennä hätämajoitukseen, vaan päätin pystyttää telttani Espoon ja Helsingin rajamaille. Olin täysin syrjässä, tieltä poissa. Eräänä päivänä kaksi ulkoilijaa tuli paikalle ja he sanoivat, etten saisi olla siellä. Soittivat poliisin, jotka sitten tulikin. Poliisit käskivät minut poistumaan ja viilsivät telttani rikki. Silloin minä itkin. En tiennyt enää, mitä voisin tehdä.” – asunnottomuutta kokenut henkilö

Jos kaupunkimetsästäkin saa lähtöpassit, kuinka vaikea onkaan olla asunnottomana kaupunkitilassa.

Mietitkö sinä koskaan, mitä näet julkisilla paikoilla? Haasta itsesi ajattelemaan, mitä näet. Voisitko nähdä julkisia tiloja uusin silmin?

Ehkä seuraavalla kerralla näetkin ihmisen, joka vain viettää aikaansa, koska muuta paikkaa ei ole, asioi kaupassa, yrittää huolehtia itsestään, ihmisen, joka saa näkyä, ihmisen, joka ei olekaan väärässä paikassa.

Kuten eräs asunnottomuutta kokenut ihminen totesi: ”Jos et näe, että jotain pahaa olisi tapahtumassa, anna ihmisten olla rauhassa.”

Kaupunki kuluu kaikille.

Naapurustotyön asiantuntija, Koti kaikille
Kirsi Veijola