Huumekuolemien ehkäisyssä tarvitaan muutakin kuin lääketieteellisiä toimenpiteitä

SuomiAreena 2023 -tapahtuma Porissa tarjosi ohjelmassaan näkökulmia huumekuolemien ehkäisyyn, läheisen ja nuorten huumeiden käyttöön sekä tartuntatautien lisääntymiseen Suomessa (keskustelut Vähemmän huumekuolemia, enemmän ihmisarvoista elämää; Se voin olla minä, se voit olla sinä). Näiden aiheiltaan erittäin ajankohtaisten ja laadukkaiden keskustelujen pohjalta näemme tärkeänä vielä nostaa muutamia asioita, jotka eivät mielestämme nousseet riittävästi esille.  

Väistyneen hallituksen perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru muistutti keskustelussa, että päihteitä käyttävä ihminen on yhteiskunnalle hyvä vihollinen. Se tarkoittaa, että päihteiden käyttäjien puolesta ei nähdä isoja mielenosoituksia Senaatintorilla, vaikka mitä tapahtuisi. Hyvää vihollista koko yhteiskunta vastustaa, ja sitä on vaikeaa puolustaa leimautumatta epäilyttäväksi. Hyvällä vihollisella ei ole vaikutusvaltaisia puolestapuhujia eikä tukijoita. 

Huumemyrkytyskuolemien määrä on kasvanut Suomessa 2000-luvun ajan ja erityisen huolestuttavaa on alaikäisten ja alle 25-vuotiaiden huumekuolemien määrien kasvu. Huumekuolemia käsittelevän paneelin keskustelu painottui ratkaisuiltaan lääketieteellisiin ja vahvasti kuntouttaviin hoitomuotoihin.  

Usein nuorten päihteiden käyttö on riskialtista, sillä heiltä puuttuu oikeaa tietoa. 

Kuntoutumiseen tai terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät yksilöihin kohdistuvat hoidot ovat tärkeitä. Huumekuolemien ehkäisy ei kuitenkaan ole vain lääketieteellisiä hoitoja; korvaushoitoa, päihdevieroitusta ja päihdekuntoutusta. Jokaista huumekuolemaa ei voi ehkäistä parantamalla vieroitushoidon saavutettavuutta tai madaltamalla kynnystä aloittaa korvaushoito.  

Huumekuolemien ehkäisyssä on kyse asenteista ja arvoista sekä tiedon lisäämisestä huumeita käyttäville sekä ammattilaisille. Huumekuolemia täytyy ehkäistä myös avun hälyttämisen kynnystä laskemalla, tehokkailla haittoja vähentävillä työkaluilla, matalan kynnyksen palveluilla ja asenteisiin vaikuttamalla.  

Synkkään tilastoon viitaten erityisen riskialtis vaihe on täysi-ikäistyminen, jolloin nuorella tulisi olla riittävät turvataidot päihteiden käyttöön liittyen. Näin ei kuitenkaan ole. Usein nuorten päihteiden käyttö on riskialtista, sillä heiltä puuttuu oikeaa tietoa, eivätkä he hahmota riittävästi syy-seuraus-suhteita.  

Päihdehaittoja vähentävää työtä tarvitaan jo nuoren ollessa alaikäinen, minkä vuoksi tietoa haittojen vähentämisestä pitää lisätä kaikille nuorten kanssa työskenteleville. Lisäksi lastensuojelun ammattilaiset ovat nostaneet esille lisäkoulutustarpeen päihteiden riskikäytön puheeksi ottamisesta, huumehaittojen vähentämisestä ja yliannostusten ehkäisystä. 

Lyhyetkin kohtaamiset ovat merkityksellisiä, sillä niillä voi olla pitkälle kantavia vaikutuksia. 

Sote-alan ja turvallisuuspuolen ammattilaisten osaamista tulee syventää muun muassa tunnistamaan kohonneen huumekuolemariskin tilanteita sekä mahdollisia avunsaamisen esteitä. Huumemyrkytyksen jälkeen sairaalasta kotiutetaan pahimmillaan kadulle jo neljän tunnin kuluttua. Vaikka yliannostuksia olisi kuukauden sisällä enemmän kuin viisi, ketään ei kiinnosta, kukaan ei puutu.  

Huumeiden käyttöön liittyy hyvin vahva negatiivinen leima ja huumeita käyttävä ihminen kohtaa paljon ennakkoluuloja. Näiden ennakkoluulojen takia unohdamme usein sen, että jokaisen ihmisen henki on yhtä arvokas.  

Myös sillä, miten me ammattilaiset puhumme, on vaikutusta. Saatamme vahvistaa stigmaa tiedostamattamme esimerkiksi sanavalinnoilla. Lyhyetkin kohtaamiset ovat merkityksellisiä, sillä niillä voi olla pitkälle kantavia vaikutuksia.  

Tutkimusten mukaan huumeisiin kuolevat Suomessa ihmiset, jotka ovat monella tavoin yhteiskunnan marginaalissa. Asunnoton, monisairas ihminen ei usein ole vielä valmis vieroittautumaan päihteiden käytöstä. Monessa tapauksessa päihteiden käytön lopettaminen ei tule koskaan ajankohtaiseksi. Silti ihmisellä on oikeus palveluihin, hyvään elämään ja – niin, elämään. 

Nuorten palvelujen päällikkö
Päivi Malmivaara 

Matalan kynnyksen toimintojen päällikkö
Sonja Varonen 

Projektikoordinaattori, Yliannostuksien ehkäisyhanke ODE
Suvi Helle