25.1.2024

Eväitä vuodelle 2024 – Koti kaikille -toiminnan katsaus asunnottomuustyöhön

Blogit
Henkilö ottaa leipää asunnottomien palveluissa.

Asunnottomuus on vähentynyt Suomessa yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuoden ajan. Poliittinen ilmasto ja heikkenevä rahoituspohja saattavat kuitenkin muuttaa kehityksen suunnan.

#Blogit

#Koti kaikille

Asunnottomuustyön parissa on tehty paljon oikeita asioita. Suomen Asunto ensin -mallia ja maailman mittakaavassa poikkeuksellisen onnistunutta työtä asunnottomuuden vähentämiseksi tullaan edelleen ihmettelemään ympäri maailmaa.

Istuva hallitus on jatkanut edellisten hallitusten asunnottomuuden vastaista kamppailua ja asettanut tavoitteeksi pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä. Helsinki on ottanut vielä kunnianhimoisemman tavoitteen pyrkien keväällä 2023 laaditussa toimenpideohjelmassaan pyyhkimään asunnottomuuden kaupungista vuoteen 2025 mennessä.

Suomessa on selkeästi tehty hyvää työtä asunnottomuuden parissa ja poliittisten tavoitteiden suhteen rima pidetään korkeana. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että kehitys jatkuu yhtä hyvänä kuin se on jatkunut menneet vuodet. Positiivinen kehitys asunnottomuustilastoissa vaatii kuitenkin vuosi vuodelta enemmän työtä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Työnsarkaa vuonna 2024 asunnottomuuden parissa riittää.

Mitä pienemmäksi asunnottomien ihmisten määrä laskee, sitä suurempi osa asunnottomuutta kokevista on henkilöitä, joille soveltuvaa asumismuotoa ei ole tällä hetkellä palveluvalikossa. Jatkossa asunnottomien ryhmän heterogeenisyys pitää ottaa vielä nykyistä paremmin huomioon palveluita suunniteltaessa. Palveluvalikon monipuolistamisen lisäksi asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja saumattomat palveluprosessit ovat keskeisessä asemassa, kun asunnottomuutta pyritään laskemaan lähelle nollaa.

Vuonna 2022 yksinelävien asunnottomuuden väheneminen suurissa kaupungeissa oli lähes yksinomaan Helsingin ja Espoon positiivisten lukujen varassa. Jos Aran vuoden 2022 asunnottomuusselvityksen tilastoista poistettaisiin Helsingin osuus, olisi yksinelävien asunnottomuus kasvanut vuonna 2022. Työnsarkaa vuonna 2024 asunnottomuuden parissa riittää niin pitkäaikaisasunnottomuuden poistossa kuin asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä ja asunnottomuudelta suojaavien tekijöiden vahvistamisessa.

Asunnottomuustyö kohtaa tänä vuonna haasteita monelta suunnalta. Hallituksen toimista sosiaaliturvan indeksijäädytykset, kriteerien tiukentaminen suhteessa toimeentulotuessa huomioitaviin kohtuullisiin asumismenoihin ja asumistukien leikkaukset uhkaavat ajaa monia pienituloisia köyhyyteen, ja samalla lisäävät riskiä ajautua asunnottomaksi.

Samalla, kun yhä suurempaa osaa ihmisistä uhkaa tippuminen köyhyyteen ja heidän riskinsä asunnottomuudesta kasvaa, hyvinvointialueiden ja järjestöjen edellytykset tuottaa asunnottomille tarvittavia palveluita heikentyvät.

Samanaikaisesti, kun usean hyvinvointialueen ja Helsingin Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan (sotepe) taloudellinen tilanne heikkenee ja toimialalta vaaditaan merkittäviä säästöjä, on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) järjestöavustuksista tarkoitus leikata joka neljäs euro vuoteen 2027 mennessä. Tilanne näyttää siis siltä, että samalla, kun yhä suurempaa osaa ihmisistä uhkaa tippuminen köyhyyteen ja heidän riskinsä asunnottomuudesta kasvaa, hyvinvointialueiden ja järjestöjen edellytykset tuottaa asunnottomille tarvittavia palveluita heikentyvät.

Poliittista painetta julki lausuttujen asunnottomuuden poistoon tähtäävien tavoitteiden muuttamiseksi konkreettisiksi toimiksi täytyy ponnekkaasti jatkaa. Leikkaukset sosiaaliturvaan, sote-palveluihin sekä STEAn järjestöavustuksiin vievät tavoitteen pitkäaikaisasunnottomuuden poistosta vuoteen 2027 mennessä askeleen kauemmaksi.

Myös hyvinvointialueiden omia asunnottomuuteen liittyvien tavoitteiden toteutumista tulee seurata suurennuslasilla. Esimerkiksi jo aiemmin tässä blogissa esiin nostettu Helsingin toimenpideohjelma asunnottomuuden vähentämiseksi vuosille 2023–2025, vaatii tarkkaa seurantaa. Joka neljäs Suomen yksinasuva asunnoton asuu Helsingissä, joten Helsingin toimilla on suuri merkitys koko maan asunnottomuustilastojen kannalta.

Parhaassa tapauksessa heikkenevät resurssit tiivistävät edelleen järjestökentän keskinäistä sekä järjestökentän ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä.

Edellä maalattujen uhkakuvien ei saa antaa lannistaa. Asunnottomuustilastot osoittavat edelleen oikeaan suuntaan. Asunnottomuustyön kenttä on täynnä toinen toistaan osaavampia toimijoita, jotka kamppailevat yhteisen päämäärän hyväksi. Parhaassa tapauksessa heikkenevät resurssit tiivistävät edelleen järjestökentän keskinäistä sekä järjestökentän ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä. Alati kehittyvä vertaistoiminta ja kokemustiedon parempi hyödyntäminen avaavat toimintakentälle uusia mahdollisuuksia.

Poliittinen ilmasto ja heikkenevä rahoituspohja eivät myöskään ole mitään luonnonlakeja, vaan tämän tuulen suuntaan voidaan vaikuttaa ja jonain päivänä se tuuli kääntyy. Nyt järjestökentän tulee rohkeasti hakea uusia liittolaisuuksia, laajentaa rahoituspohjaansa sekä jatkaa sinnikästä työtä asunnottomuuden lopettamiseksi ja asunnottomuutta kokeneiden yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamiseksi.

Otetaan nämä eväät mukaan alkaneeseen vuoteen 2024.

Projektipäällikkö, Koti kaikille
Antti Kaajakari