Asunnottomana on vaikea kuntoutua päihderiippuvuudesta

Huumeiden käyttö lieveilmiöineen on muuttunut Helsingissä entistä näkyvämmäksi. Mediassa huomiota ovat saaneet esimerkiksi Kallion ja Töölön tilanteet, joissa asukkaat ovat ilmaisseet huolensa asiasta.

Samaan aikaan hyvinvointialueiden talousvaikeudet ja järjestöavustusten leikkaukset ovat johtaneet siihen, että päihde- ja mielenterveyspalveluja on karsittu. Moni, joka ennen sai apua asumisen ja arjen hallintaan, jää yksin – ja menettää kotinsa. Suomi on ollut esimerkkimaa asunnottomuuden vähentämisessä, mutta viime vuonna kehitys kääntyi toiseen suuntaan: asunnottomuus kasvaa.

Meillä on käsillä erittäin vakava koko yhteiskuntaa koskeva huumeongelma, jonka ratkaiseminen vaatii erilaisia, sekä välittömiä että pitkän aikavälin, korjaavia toimenpiteitä. Erityisen tärkeää on varmistaa laaja yhteistyö eri viranomaisten, kaupungin päihde- ja mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden ja asunnottomuus- ja päihdetoimijoiden välillä sen varmistamiseksi, että huumeriippuvaisten ihmisten tilannetta voidaan hoitaa kokonaisvaltaisesti, aina vakituisen asumisen varmistamisesta lähtien.

Lisäksi huumeiden käytön juurisyihin pitäisi päästä pureutumaan ja niitä ennaltaehkäisemään, mikäli mielimme saada aikaan pysyvää muutosta huumeidenkäyttöön niin yksilötasolla kuin yhteiskunnassa. Ennaltaehkäisy ja tuki tulevat pitkällä aikavälillä halvemmaksi kuin syrjäytymisen kustannukset. Inhimillisestä hinnasta puhumattakaan.

Asunnottomuustyö on liitettävä osaksi päihdekuntoutusta

Ilman vakituista kotia päihdehoito jää helposti irralliseksi, ja hoitosuhteet katkeavat – kadulta käsin on vaikea kuntoutua. Siksi tarvitaan asumisneuvontaa, riittävän edullisia asuntoja ja erityisesti vaikeimmassa tilanteessa oleville asunto ensin -mallilla toimivia asumispalveluyksiköitä, joissa asuminen ja kuntoutus kulkevat käsi kädessä. Kun koti on turvattu, on muiden ongelmien hoitaminen mahdollista ja kuntoutuminen saa todellisen perustan.

Asunto ensin -asumispalveluyksiköidemme työ on vahvasti asukkaiden kuntoutumiseen tähtäävää: ohjaamme aktiivisesti asukkaita julkisten palvelujen, kuten päihde-, sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin ja tuemme heitä palveluihin kiinnittymisessä ja esimerkiksi asumisen onnistumisessa aina asumisen taidoista lähtien.

Kuuntelemme ja olemme läsnä naapurustolle

Naapurustotyö on tärkeä osa toimintaamme. Pyrimme niillä keinoin, jotka meillä on käytettävissämme, rauhoittamaan yksiköidemme lähiympäristöjä. Olemme lisänneet jalkautuvaa työtä Helsingissä merkittävästi tänä vuonna ja tehneet syyskuun loppuun mennessä 1 149 ympäristökierrosta Helsingin toimintojemme lähiympäristössä alueen siistimiseksi, vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi naapuruston kanssa sekä alueella liikkuvien, selkeästi päihteiden vaikutuksen alaisena olevien ihmisten auttamiseksi. Kierroksille on osallistunut henkilökunnan lisäksi 822 asumispalveluyksikön asukasta tai toimintojemme asiakasta.

Tarjoamme naapurustojemme yhteydenotoille monia eri kanavia ja pyrimme vastaamaan kaikkiin yhteydenottoihin. Silloin, kun yhteydenottojen havainnot ja huolenaiheet liittyvät meidän toimintaamme tai asukkaisiimme, käydään ne läpi myös asukkaiden kanssa joko henkilökohtaisesti tai osana viikoittaisia yhteisökokouksia.

Toimintaamme kohdistuu osin varsin epärealistisia odotuksia, mikä näkyy selkeästi osassa saamiamme yhteydenottoja. Tämä saattaa esimerkiksi johtua siitä, että asunto ensin -periaate ei yleisesti ole kovin tunnettu tai siitä, että yhteydenottajilla ei ole tietoa siitä, millaiset oikeudet meillä on toimia asukkaidemme suhteen. Helposti myös käy niin, että kaikki alueella tapahtuva häiriökäyttäytyminen yhdistetään meidän asumispalveluyksikkömme toimintaan.

Tosiasia kuitenkin on, että huumeongelman ratkaiseminen ei ole yksin yhdenkään toimijan käsissä. Korostammekin jo edellä mainittua yhteistyötä eri tahojen kesken sekä tarvittavien palvelujen saatavuutta ja riittävyyttä – ja sitä, että päihde- ja asunnottomuuskysymyksiin tartutaan yhtä aikaa ja kokonaisvaltaisesti.