Asunnoton elää jatkuvassa hälytystilassa

Asunnottomuus ilman vakituista yösijaa on uuvuttavaa. ARA:n vuoden 2024 asunnottomuusselvityksen mukaan valtaosa asunnottomista (63 %) yöpyy tuttavien tai sukulaisten luona, mutta samanaikaisesti jopa 18 % asunnottomista yöpyy porrashuoneistoissa, ulkona tai asumispäivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että joka aamu keräät omat tavarasi kasseihin ja suuntaat kadulle. Joka ikinen aamu.

Jokainen voi kuvitella kuinka paljon epävarmuus tulevasta yöpaikasta, päivä kaduilla, julkisessa tilassa, kauppakeskuksissa tai päiväkeskuksissa, sekä yöpyminen tilassa, jonka ovea ei saa lukkoon, vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn.

Monella asunnottomaksi päätyvällä henkilöllä on asumisen taitoon tai toimintakykyyn liittyviä haasteita jo ennen asunnottomaksi päätymistä, mutta jos ei ole, niin asunnottomuus ilman suojaa viimeistään laskee toimintakykyä.

Asunnottomuus lisää elämän kaoottisuutta ja turvattomuutta. Puhelimet ja henkkarit häviävät herkemmin, posti ei tavoita. Kun vailla vakituista yösijaa oleva viettää päivät ja yöt tuntemattomien ihmisten ympäröimänä, hälinässä, ilman mahdollisuutta omaan rauhalliseen tilaan, hänen ruumiinsa ja mielensä ovat jatkuvassa hälytystilassa. Hän on tavallista hermostuneempi ja hänen impulssikontrollinsa saattaa laskea.

Kaupunkiympäristössä on vain rajallisesti ei-kaupallista puolijulkista tilaa, mihin voi istua alas ja levähtää.

Vaikka asunnottomalla olisi hyvä ystävä, jonka sohvalla voisi viettää pidemmän ajan, niin silloinkin hän olisi toisen armoilla. Jos nimeä ei löydy vuokrasopimuksesta, ristiriitatilanteessa löytää itsensä tavaroineen rappukäytävästä. Monella pitkäaikaisasunnottomalla yöpymisen muoto ei olekaan staattinen; ajoittain pääsee yöpymään ystävän luokse, joskus käy asumispäivystyksessä, toisinaan viettää yön kellon ympäri auki olevissa kauppakeskuksissa, huoltoasemilla, vihreissä vessoissa.

Vailla vakituista yösijaa oleva on jatkuvassa liikkeessä kaupunkiympäristössä, jossa on vain rajallisesti ei-kaupallista puolijulkista tilaa, mihin voi istua alas ja levähtää. Asunnottomalle erilaiset päiväkeskukset ja kohtaamispaikat tarjoavat tilaa vapaaseen oleskeluun. Mahdollisuus aamupalaan tai ruokailuun, suihku, mahdollisuus pyykinpesuun, paikka missä päästä tietokoneelle ja saada apua asiointiin sekä mahdollisuus nukkumiseen ilman vartijoiden herättelyä ovat asunnottomalle äärimmäisen tärkeitä palveluita.

Asumispäivystys on asunnottomalle viimesijainen palvelu, jolle pitää turvata riittävä resursointi. Mikäli asunnoton päätyy asumispäivystykseen ja paikat ovat täynnä, hän ei välttämättä pyri sinne seuraavaksi yöksi. Edes ajoittain täynnä oleva asumispäivystys muuttuu suusta suuhun kerrotuissa tarinoissa paikaksi, joka on aina täynnä. Tällöin moni jää tämän viimesijaisen palvelun ulkopuolelle.

Katu sen paremmin kuin keppikään ei kasvata voimavaroja.

Elämä vailla vakinaista yösijaa, ruumis ja mieli jatkuvassa hälytystilassa, on raskasta ja turvatonta. Heikentyneet voimavarat menevät pitkälti perustarpeista huolehtimiseen, ruokaan ja yösijan etsimiseen sekä jatkuvaan varuillaan oloon. Tämän takia ei ole ihme, että asunnottomalta saattaa jäädä Maisa-viestit lukematta, toimeentulotukihakemuksen liitteet toimittamatta tai postitse saadut ajanvaraukset huomaamatta. Ja vaikka viesti tavoittaisi, pitkäaikaisasunnottoman voimavarat eivät välttämättä riitä saapumaan ensi tiistaina kello 13 sovitulle ajanvaraukselle virastotalon neljänteen kerrokseen. Pitkäaikaisasunnottomalla saattaa olla haasteita pitää työnhakua voimassa ja hypätä ruutua palvelujärjestelmän odotusten mukaan.

Myöskään leikattu perusosa ei saa asunnotonta toimimaan palvelujärjestelmän toiveiden mukaan, koska kyse ei ole tahdon vaan voimavarojen puutteesta. Katu sen paremmin kuin keppikään ei kasvata voimavaroja. Rankaisu tai palvelujärjestelmän ajoittain harjoittama ”tavoille opettaminen” ei rakenna, vaan rikkoo entisestään ja vaikeuttaa jo valmiiksi haavoittuvaisessa asemassa olevan henkilön mahdollisuuksia selvitä arjessa.

Asunnottomille tarjotut palvelut ovat välttämätöntä hätäapua, vaikka tavoitteena pitääkin olla asunto kaikille sitä tarvitseville. Asunto ensin -malli ei ole täydellinen, mutta siihen on Suomessa päädytty hyvistä syistä. Vuokrasopimus ja oma asunto kun eivät takaa mitään.

Oma asunto on kuitenkin perusoikeus ja se antaa mahdollisuuden elämänlaadun parantamiseen. Oman asunto on lähtökohta, jonka päälle palvelujärjestämän pitää pystyä rakentamaan riittävästi tukea ja mahdollisuuksia.

Antti Kaajakari
Projektipäällikkö, Koti kaikille