Aidot kohtaamiset ja pienet onnistumiset tekevät Anni Salmelan työstä merkityksellistä

Anni Salmela toimii yksikönpäällikkönä Sahapuiston ja Myrrin asumispalveluyksiköissä Vantaalla. Tässä tehtävässä hän aloitti viime kesäkuussa. 

Ennen Sininauhaa Anni työskenteli ravintola-alalla. Sieltä häneen iskostui asiakaspalveluhenkisyys ja taito kohdata erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä. Lisäksi Annia inspiroi hakeutumaan asunnottomuustyön pariin se, että hänen läheisensä toimi verstaistukena raitista elämää tavoitteleville ihmisille.  

Monivaiheinen reitti nykyiseen työtehtävään

Annin urapolku Sininauhasäätiö-konsernilla alkoi vuonna 2017, kun hän pääsi työharjoitteluun päiväkeskus Illusiaan Helsingissä. Pari vuotta myöhemmin Anni valmistui sosionomiksi, ja hänen opinnäytetyönsä sijoittui kuntouttavaan asumisyhteisöön Pessixiin. 

Helsingin Illusiasta Anni siirtyi ohjaajaksi Tuusulan päivätoimintaan. Tämän jälkeen hän poikkesi lyhyesti lastensuojelutehtävissä, muttei kokenut niitä kutsumuksekseen. 

Paluu konsernille tapahtui Vantaan Illusiaan, jonne vapautui päiväkeskustoiminnan tiimiesihenkilön paikka. Muutama vuosi myöhemmin Anni pääsi Aimon – asumisen tuen ja neuvonnan päälliköksi.  

”Tämä rooli on tuntunut eniten omalta”, Anni toteaa nykyisestä tehtävästään Sahapuiston ja Myrrin yksikönpäällikkönä. 

Kahdeksan vuoden aikana kokemusta on kertynyt monipuolisesti niin Sininauhasäätiön hankerooleista kuin Sininauha Oy:n palvelutuotannon puolelta. Näin ollen Anni on päässyt näkemään työntekijän näkökulman monesta eri suunnasta. 

Päivien vaihtelevuus pitää mielen virkeänä

Asumispalveluyksikön yksikönpäällikön rooliin sisältyy paljon henkilöstöjohtamista, Teams-tapaamisia ja asioiden edistymisen seurantaa sekä arviointia. Hallinnollisten tehtävien lisäksi Anni osallistuu aktiivisesti asukkaiden arkeen, minkä hän nostaa työnsä parhaimmaksi puoleksi. 

Anni pitää tärkeänä sitä, että tuntee asukkaat ja heidän yksilölliset tilanteensa. Näin esihenkilötyö ei jää irralliseksi yksiköiden arjesta, jossa työtä tehdään ihmisten kanssa ja heidän asioidensa edistämiseksi. 

Ryhmätyöskentely on Annille tärkeä osa esihenkilötyötä. Hän luottaa työntekijöiden ammattitaitoon ja näkee oman tehtävänsä ennen kaikkea heidän työnsä mahdollistajana. Annin mielestä esihenkilön tulee tarjota tiimilleen tarvittavat tiedot ja taidot sekä tukea, jotta työntekijät pystyvät toimimaan myös itsenäisesti. 

Työpäivät kuluvat Annin mukaan nopeasti. Tilanteet saattavat muuttua hetkessä, mikä vaatii yksiköiden henkilökunnalta mukautumista erilaisiin tapauksiin. Hän kuvaileekin itseään joustavaksi ja nopeaksi päätöksentekijäksi, joka hahmottaa hyvin kokonaisuuksia. 

”Nautin vauhdista ja tekemisen meiningistä”, Anni naurahtaa.  

Pienissä onnistumisissa näkyy työn merkitys

Työn merkityksellisyys rakentuu Annille pienistä onnistumisista. Asukkaan kohdalla ne tarkoittavat esimerkiksi saapumista sovittuun tapaamiseen, sitoutumista työtoimintaan tai henkilökohtaisten asioiden järjestymistä.  

”Asukkailta saadut hymyt ovat parhaita, vaikka heidän asiansa eivät olisikaan vielä täysin raiteillaan”, Anni toteaa. 

Onnistumiset kuuluvat myös ohjaajille. Kun pitkään edistetty asia viimein ratkeaa, Anni haluaa pysähtyä sen äärelle ja antaa tunnustusta tehdystä työstä. Kiitoksen ei aina tarvitse liittyä suureen saavutukseen, vaan pienetkin teot ansaitsevat tulla huomatuiksi. 

Asukkailta saatu positiivinen palaute jää kirkkaasti Annin mieleen. Yksi mieleenpainuvimmista muistoista on vihko, jonka hän sai läksiäislahjaksi Vantaan Illusian asukkailta ja työntekijöiltä. Siihen oli koottu kiitoksia muun muassa käydyistä keskusteluista, avusta asunnon saamisen kanssa ja toivon tuomisesta.  

Asukkaiden ja työntekijöiden arvokas kohtaaminen 

Kohtaamisissa on lopulta tärkeintä nähdä erilaisten elämäntilanteiden taakse. Annin mukaan asunnottomuuteen voi johtaa monia asia, eikä se kerro ihmisestä tai hänen taustastaan kaikkea.  

Hän haluaa korostaa, ettei ihmistä tule määritellä asunnottomuuden kautta. 

Asukkaiden arvokas kohtaaminen ulottuu yhtä lailla siihen, miten työntekijät kohtaavat toisensa. Omassa työssään hän pyrkii ylläpitämään avointa, kehittämismyönteistä ja positiivista ilmapiiriä.  

Huumorilla onkin työyhteisössä tärkeä tehtävä. Se kannattelee erityisesti silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon ja tilanteiden ollessa haastavia. 

Annin mielestä alalla työskenteleminen vaatii ennakkoluulottomuutta, sinnikkyyttä ja kykyä sietää keskeneräisyyttä. Yksilön tilanteen ollessa kaoottinenkin, pitää pystyä erottamaan ihminen, joka kaipaa tulla arvostetuksi ja kohdatuksi. 

Saara Luukkainen 
Viestinnän harjoittelija