Osatyökykyisyys ei tarkoita kyvyttömyyttä tai haluttomuutta tehdä töitä

On aurinkoinen keskiviikko alkukesästä. Verstas-hankkeen osallistujat ovat kokoontuneet tuttuun tapaan Skatan tilalla, Uutelassa. Tällä kertaa ilmassa on kuitenkin haikeutta, sillä kolmen vuoden mittainen hanke on päättymässä.

Livesäätiön kanssa yhteistyössä toteutettu EU-rahoitteinen Verstas-hanke tähtäsi haastavassa tilanteessa olevien ihmisten tukemiseen kohti työelämää.  Osallistujia yhdisti vaikea päihteidenkäyttö tai mielenterveyden haasteet sekä kokemus siitä, ettei palvelujärjestelmä vastannut heidän tarpeisiinsa. Toimintaan kuului niin yksilövalmennusta kuin yhteisöllistä toimintaa, kuten remonttiprojekteja ja kokemuskahviloita.

Mitä hankkeesta jäi käteen?

Yksi ratkaisu ei sovi kaikille

Kun yhdessä valmistetusta ateriasta on nautittu, siirrymme sivummalle hankkeen työntekijöiden ja muutaman osallistujan kanssa keskustelemaan hankkeessa opitusta.

Hankkeen työntekijöiden kokemusten perusteella työelämään tai koulutukseen siirtymisen haasteet eivät useinkaan synny pelkästään päihteidenkäytön tai mielenterveyden haasteista, vaan taustalla voi olla myös asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen tai sosiaalisiin suhteisiin liittyvät vaikeudet. Oman haasteensa Sininauhasäätiön työhönvalmentaja Susan Rantasen mukaan tuovat palveluiden sirpaleisuus ja kohderyhmän kokemat ennakkoluulot. Tämän takia tuen on oltava kokonaisvaltaista.

Usein liikkeelle pitää lähteä arjen perusasioista, kuten asumisen turvaamisesta tai hoitopolun selvittämisestä.  Haastavista elämätilanteista puhuminen korostaa luottamuksen, turvallisen ja arvostavan kohtaamisen merkitystä. Verstas-hankkeen aikana kehitettiinkin toimintamalli, joka perustuu ihmisen kohtaamiseen kokonaisena elämäntilanteensa kanssa. Toimintamalli on koottu käsikirjaksi.

”Mä sain apua ja oli helppo kertoa omasta tilanteesta. Heti tuli ymmärrystä ja löytyi ratkaisuja.”

Yhteinen tavoite, oma polku

Työntekijät ja osallistujat ovat yksimielisiä siitä, että hankkeen yksi vahvuus oli mahdollisuus käyttää aikaa tilanteiden ymmärtämiseen ja yksilöllisten ratkaisuiden tekemiseen. Toiminnan sydän on siinä, että asiakkaat saavat päättää itse, mitä he tekevät. Henkilökohtainen ja riittävän pitkäkestoinen tuki on monelle edellytys etenemiselle, sillä kuntoutuminen sisältää usein myös takapakkeja.

Osa osallistujista on edennyt takaisin työ- ja opiskeluelämään, osa on kokenut toiminnan vähentävän yksinäisyyttä ja vahvistanut elämänhallintaa antamalla arkeen rytmiä ja tekemistä. Merkityksellinen tekeminen, oli se sitten remontointia, ruoanlaittoa tai vain olemista, voi antaa syyn nousta aamulla.

”Ei ollut painostusta tai pakotusta siihen, että mun olisi pitänyt vaan tehdä jotain sen takia, että tässä yhteiskunnassa pitää tehdä jotain.”

Eräs osallistujista koki tärkeäksi sen, ettei häntä painostettu tiettyyn ratkaisuun, vaan hän sai aikaa kuunnella itseään ja löytää oman suuntansa. Tämä johti lopulta kouluun hakemiseen ja opintojen aloittamiseen oman jaksamisen mukaan.

”Työssä kuljetaan rinnalla joustavasti ja armollisesti: jopa tunnin panos päivässä tai saapuminen paikalle on yhteinen onnistuminen. Kun suunnitelmia voi muuttaa lennosta ilman pelkoa sanktioista, epäonnistumisen pelko murenee ja tilalle saadaan itseluottamusta sekä toivoa tulevaisuuteen, jolloin ihminen alkaa jälleen suunnitella omaa tulevaa elämäänsä,” Rantanen summaa.

Työkykyä tulisi tarkastella nykyistä monipuolisemmin

Sininauhasäätiön päihdetyön asiantuntija Jari Ikonen nostaa esille laajemman yhteiskunnallisen kysymyksen: miten ymmärrämme työkyvyn?

Ikosen mielestä työkykyä tulisi tarkastella nykyistä monipuolisemmin:

”Osatyökykyisyyden huomioiminen on tulevaisuudessa yhteiskunnan kannalta tosi tärkeää, jotta ei olisi joko-tai-asetelmaa: joko on kahdeksan tunnin työkunto tai sitten ei ollenkaan.”

Hankkeen aikana nähtiin kuinka osatyökykyisillä ihmisillä on osaamista, työhalua ja kykyä osallistua työelämään, kunhan tekemiseen löytyy riittävän joustavat puitteet.  

Esimerkkinä Ikonen käyttää Sahapuiston asumispalveluyksikön remonttia. Remontin aikana osallistujat muun muassa osallistuivat asuntojen siivoamiseen, pintakäsittelyihin sekä toimivat muuttoapuna. Toiminnassa haltuun otettuja uusia taitoja on myös ollut mahdollisuus opinnollistaa yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Näin osallistuja on pystynyt suorittamaan virallisia tutkinnon osia.   

”Ihmiset ovat itse asiassa tosi ahkeria ja tosi tekeväisiä.”

Hanke on pyrkinyt tuomaan tätä viestiä sekä hankkeen kohderyhmän palvelutarvetta näkyväksi sidosryhmille.

Työryhmän toiveena onkin, että Verstas-hankkeen toiminta jää elämään jossain muodossa ja että kohderyhmä otetaan huomioon tulevaisuudessa entistä paremmin.

Skatan tila alkaa hiljentyä. Vaikka hanke päättyy, moni osallistuja jatkaa arkeaan hieman erilaisesta tilanteesta kuin kolme vuotta sitten.

Emilia Musturi
Viestinnän suunnittelija

Verstas-hanke on Euroopan unionin osarahoittamaa toimintaa.