Alue- ja kuntavaalit lähestyvät – äänestä kotia!

Polttopisteessä ovat ihmiset, jotka ovat tähän asti sinnitelleet tukijärjestelmien varassa, ja saaneet mahdollisesti samanaikaisesti tukea kolmannen sektorin toimijoilta.

Lue esimerkki perheestä, jota uhkaa asunnottomuus.

1. Asuntojen riittämättömyys ja hintojen nousu
Vuokra-asuntojen tarjonnan vähyys: Jos kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei rakenneta riittävästi, vuokrat nousevat. Tällöin pienituloisten voi olla vaikea löytää asuntoa.

Kuntien asuntotuotannon supistaminen: Jos kunnat eivät investoi kohtuuhintaisen asumisen takaavaan ARA-tuotantoon, edullisten asuntojen saatavuus heikkenee.

2. Sosiaaliturvan leikkaukset
Toimeentulotuen tai asumistuen heikentäminen: Asumistuki ja toimeentulotuki ovat monille pienituloisille elintärkeitä. Jos näitä tukia leikataan tai niiden saatavuutta vaikeutetaan, ihmisten kyky maksaa vuokria heikkenee.

Perusturvan indeksijäädytykset: Jos perusturvaetuuksia, kuten työttömyysetuuksia tai toimeentulotukea, ei sidota inflaatioon, asumismenot voivat ylittää ihmisten tulot.

3. Velkaantumisen ja häätöjen helpottaminen
Vuokralainsäädännön tiukentaminen vuokralaisen näkökulmasta: Jos vuokranantajien oikeuksia vahvistetaan esimerkiksi helpottamalla häätöjä, asunnottomuusriski kasvaa.

Velkaantuneiden tukemisen puute: Jos velkaantuneille ei tarjota riittäviä palveluja, kuten velkaneuvontaa tai maksuohjelmia, tämä voi johtaa maksuhäiriömerkintöihin ja estää uuden asunnon saamisen.

4. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden riittämättömyys
Palveluiden aliresursointi: Jos mielenterveys- ja päihdehoitoon ei panosteta riittävästi, moni vaikeassa elämäntilanteessa oleva voi pudota palveluiden ulkopuolelle ja jäädä asunnottomaksi.

Asumisen tukipalveluiden karsiminen: Moni asunnottomuudesta kärsivä tarvitsee tuettua asumista. Jos tukipalveluita leikataan, asunnottomuus voi lisääntyä.

5. Työllisyyspolitiikka ja työmarkkinoiden eriarvoistuminen
Pienituloisten aseman heikentäminen: Jos matalapalkkaisten työtä tekevien asumistuki tai toimeentulotuki heikkenee, asumismenot voivat ylittää tulot.

Pitkäaikaistyöttömien tukemisen puute: Jos pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen ei panosteta, ihmiset voivat pudota pysyvästi työ- ja asuntomarkkinoiden ulkopuolelle.

Polarisaatio tarkoittaa ihmisryhmien välisten kuilujen syvenemistä: tällä puolella kuilua oleva ihmisryhmä lakkaa näkemästä vastapuolella olevien ihmisten inhimillisiä tilanteita, ongelmien syitä ja seurauksia.

Asunnottomuutta kokeneiden ryhmään on jo ennestään kohdistunut moninaisia stigmoja ja ennakkoluuloja, jotka johtavat kielteiseen kohteluun ja syrjintään yksilötasolla, mutta heijastuvat myös mediaan ja poliittiseen päätöksentekoon.

Lue artikkelimme ”Uutisoinnin merkitys asunnottomuuspolitiikassa”

Päihde- ja mielenterveysongelmat lisääntyvät yhteiskunnallisten säästöjen seurauksena ja hoitojonojen pidentyessä, sekä yksilötasolla esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien ja työttömyyden kautta.

Esimerkiksi näin terveyspalveluiden heikentäminen vaikuttaa yksilöihin:

Mielenterveyspalveluiden resurssien leikkaaminen: Jos esimerkiksi terapiaan pääsy viivästyy tai psykiatrisia palveluja ajetaan alas, monet ongelmista kärsivät jäävät vaille apua. Heidän tilanteensa voi pahentua nopeasti.

Päihdepalveluiden heikkeneminen ja osittainen alasajo: Päihdeongelmien ennaltaehkäisy- ja hoitopalveluiden heikentäminen voi johtaa siihen, että ihmiset jäävät yksin riippuvuuksien kanssa.

Terveydenhuollon maksujen korottaminen: Jos lääkärikäynnit tai lääkkeet ovat liian kalliita, moni jättää hakematta apua ajoissa

Monet hyvinvointialueet joutuvat tinkimään taloudellisista syistä jopa niille osoitetuista lakisääteisistä palveluista, kuten asunnottomien päiväkeskustoiminnasta. Toisaalta eri hyvinvointialueilla ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, miten oma asuinpaikkakunta tarjoaa tukipalveluita.

Esimerkki: Asumisen Rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara kokosi vuoden 2024 asunnottomuustilastot Manner-Suomen kunnilta. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista. Vastanneista kunnista 86/238 ilmoitti, että niissä oli asunnottomia henkilöitä. Vastanneista 151 ilmoitti, että niissä ei ollut asunnottomia. Jos asunnottomuus ilmiönä jää tunnistamatta, miten sitä voidaan hoitaa?

Riippuvuus on sairaus: WHO (Maailman terveysjärjestö) määrittelee päihderiippuvuuden krooniseksi sairaudeksi, joka vaatii hoitoa, ei rangaistusta.

Kriminaalipoliittinen lähestymistapa leimaa huumeiden käyttäjät rikollisiksi, mikä estää heitä hakemasta apua ja voi pahentaa heidän ongelmiaan.

Huumeidenkäyttäjien rankaiseminen ei vähennä käyttöä: Tutkimukset osoittavat, että rangaistukset eivät juuri vähennä huumeiden käyttöä tai kysyntää. Esimerkiksi Portugalissa käyttö väheni vasta, kun siirryttiin hoitopainotteiseen malliin.

Vankila ei kuntouta: Päihdeongelmaiset, jotka joutuvat vankilaan, jäävät usein ilman riittävää hoitoa. Tällöin uhkana on rikoskierteen jatkuminen vapautumisen jälkeen.

Leimaaminen estää avun hakemisen: Kun huumeiden käyttäjiä kohdellaan rikollisina, he voivat pelätä joutuvansa pidätetyksi tai leimatuksi, jos hakevat hoitoa.

Syrjäytymisen lisääntyminen: Kriminaalipolitiikka voi johtaa siihen, että käyttäjät syrjäytyvät entisestään työelämästä, koulutuksesta ja sosiaalisista verkostoista.

Ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin rangaistus: Sosiaali- ja terveyspolitiikka voi pureutua huumeiden käytön taustalla oleviin syihin, kuten mielenterveysongelmiin, traumaan, köyhyyteen tai asunnottomuuteen.

Kokonaisvaltainen tuki: Käyttäjille voidaan tarjota hoitoa, kuntoutusta, terapiaa ja asumispalveluja, jotka auttavat heitä palaamaan kiinni arkeen.

Hoito on halvempaa kuin vankilat: Päihdehoito on yhteiskunnalle huomattavasti edullisempaa kuin rikosoikeudelliset toimet ja vankilajärjestelmän ylläpitäminen.

Pitkän aikavälin hyödyt: Sosiaali- ja terveyspoliittiset toimet auttavat vähentämään yhteiskunnan kokonaiskustannuksia esimerkiksi vähentyneen rikollisuuden, parempien työllisyysnäkymien ja parantuneen terveyden kautta.

Portugalin malli: Portugalissa kaikki huumeiden käyttö dekriminalisoitiin vuonna 2001, ja resurssit siirrettiin hoitopalveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Tuloksena huumeiden käyttö väheni, yliannostuskuolemat laskivat, ja hoitoon hakeutuminen lisääntyi.

Sveitsin ja Kanadan Harm Reduction -mallit: Valvotut käyttötilat, metadonikorvaushoito ja muut haittojen vähentämisen toimet ovat osoittaneet merkittäviä tuloksia päihdeongelmien ja huumeisiin liittyvien kuolemien vähentämisessä.

Ylitäysiä vankiloita ja järjestäytynyttä rikollisuutta: Huumeiden käyttäjien rankaiseminen täyttää vankiloita ihmisillä, jotka eivät ole väkivaltarikollisia. Tämä ei vähennä huumeiden tarjontaa vaan voi jopa ruokkia järjestäytynyttä rikollisuutta.

Huumeiden käyttäjien turvallisuus: Rangaistuksiin keskittyvä politiikka ajaa käyttäjiä alamaailmaan, mikä lisää riskiä vaarallisille aineille ja yliannostuksille.

Jokaisella on oikeus hoitoon: Huumeiden käyttäjien kriminalisointi rikkoo heidän oikeuttaan saada tarvitsemansa terveydenhuolto.

Haittojen vähentäminen pelastaa ihmishenkiä: Valvotut käyttötilat, puhtaat neulat ja matalan kynnyksen palvelut eivät vain vähennä terveysriskejä vaan myös osoittavat, että käyttäjiä kohdellaan ihmisarvoisesti.