Isältä, rakkaudella

Ei ehkä ole helppoa muistaa kiitollisuudella isää, joka oli paljon poissa eikä puhunut, ei ainakaan tunteista. Mutta mikä ylpeys ja ilo liittyykään omaan lapseen, oli hän sitten lähellä tai kaukana. Kunpa hän vain voisi hyvin, olisi turvassa ja eläisi tasapainoista elämää.

Säätiön viestinnässä suunniteltiin isänpäiväksi juttua asumispalveluyksikkö Pessin asukkaiden isäsuhteista. Pieleen meni. Juuri kukaan ei halunnut vastata kysymyksiin.

Liian henkilökohtaista, liian kipeää, arveli työvalmentaja Minna Rouvinen.

Jokainen voi kuvitella millaisia vaiheita liittyy asunnottomuuteen tai sen uhkaan. Hyvinvointi on vaarantunut monin tavoin. Talous on todennäköisesti kuralla, velkaa on voinut kertyä. Päihderiippuvuus tai muut sairaudet saattavat kurittaa terveyttä. Läheiset ovat ehkä kääntäneet selkänsä.

Rouvinen tunnetaan työpaikallaan ”Iituna”, jonka lämmin työote näkyy vahvasti arjessa. Iitu puhuu rinnallakulkijuudesta. Tuesta, jota tässä työyhteisössä annetaan ihmisenä ihmiselle. Siksi Iituun luottavat niin työkaverit kuin asiakkaatkin. Ja siksi viestintätyöläinen nimeltä Mia tukeutui Iituun, kun haluttiin kartoittaa isäkokemuksia Pessistä.

Lapsuus

Monen vaiheen jälkeen istumme Pessin monitoimitilassa, Iitu, Mia ja kaksi Pessin asukasta. Kutsutaan heitä tässä yhteydessä vaikka nimillä ”Samppa” ja ”Jussi”.

Sampan lapsuuden kesät kesämökillä olivat iloista aikaa, suhde isään oli hyvä. Tilanne muuttui, kun Samppa oli 10-15-vuotias: vanhemmat erosivat ja isä alkoholisoitui. Välit etääntyivät, mutta viikkoa ennen kuolemaansa isä halusi tavata.

Isä pyysi tuomaan viinipullon, että olisi helpompi jutella, Samppa kertoo: – Keskustelusta jäi mieleen lähinnä se, miten hän syytteli äitiä.

Jussin isä oli lapsena paljon poissa kotoa. Akateemisen suvun lapsena Jussille asetettiin suuria odotuksia: lukioon meneminen oli oletusarvo. Ja yliopisto, tottakai. Jussin mieleen jäi isän ilmaisema pettymys siitä, että odotukset eivät toteutuneet.

Jos joskus itse olen isä, toimin ihan eri tavoin, Jussi pohti suutuksissaan, kun isän käskystä piti kävellä rankkasateessa ja reppu selässä pitkä matka kouluun.

Palataan Pessin monitoimitilaan. Siellä istuu neljä aikuista, joiden isät eivät lapsuudessa juuri puhuneet, eivät ainakaan tunteista.

Elämä ei ole aina helppoa. Edes pienen ihmisen pyrkimys tehdä parhaansa ei ole yksiselitteinen maailmassa, joka on täynnä erilaisia odotuksia ja ennakkoasetelmia.

Onnistuminen on joskus kovin pienestä kiinni, kuten epäonnistuminenkin.

Pari sanaa ihmisyydestä: Jotta äärimmäisessä syrjäytymisriskissä elävällä Pessin asukkaalla on mahdollisuus löytää paikkansa yhteiskunnassa ja elämässä, tarvitaan kokonaisvaltaista ja hellittämätöntä tukea.

Tuen antajana avainroolissa on usein asumispalveluyksikön työntekijä. Hänellä on vahvan ammattitaidon lisäksi taito ohjata ja tukea asiakasta juuri niissä asioissa, jotka kutakin asiakasta parhaiten auttavat. Erilaiset tarpeet ja merkitykset tulevat esiin arjen pienissä kohtaamisissa, joilla voi olla asiakkaalle ratkaiseva merkitys.

Ammennamme voimaa pienistä onnistumisista, Iitu kertoo: – Jos asukas ei vaikeuksien keskellä näe niitä itse, me osoitamme ne hänelle ja muistutamme, ettei peli ole menetetty.

Isyys

Sampalla on teini-ikäinen lapsi, joka asuu sukulaisperheen luona. Tästä Samppa tuntee syvää kiitollisuutta:

Minulle tieto siitä, että lapsesta pidetään huolta ja hän voi hyvin, on tosi tärkeä.

Pessin asukkaiden joukossa Samppa on yksi harvoista, joilla on sekä kyky että mahdollisuus pitää lapseensa säännöllisesti yhteyttä. Vaikka harrastukset ja kaverit ovat tulleet murrosiässä tärkeiksi, lapsi haluaa yhä tavata isäänsä.

Yhdessä pelaillaan ja vietetään aikaa, Samppa kertoo ylpeänä: – Hänenkin mielestään olen hoitanut isyyttä olosuhteisiin nähden hyvin.

Jussilla on kaksi aikuista lasta, molemmat akateemisten opintojen parissa. Nuorempi lähetti juuri kuvia matkalta, häneen Jussilla on yhteys. Vanhempaan lapseen taas… no, miten sen nyt ilmaisisi?

Nuoremmalle kerroin, että olen pahoillani siitä, etten ole voinut olla sellainen isä, jonka ansaitsisit, Jussi hakee sanoja: – Vanhemmalle tämän kertominen on vaikeampaa. Yritän kuitenkin.

Puhumme ajasta. Elämä tuo aina uusia mahdollisuuksia eteen. Ensin pienet lapset ”pyörivät helmoissa”, sitten alkavat itsenäistyä ja jossakin vaiheessa ehkä saavat omia lapsia. Jos jonakin hetkenä tuntuu, että suhde on etäinen, tilanne voi aina muuttua. Elämä tuo uusia mahdollisuuksia tullessaan.

Lastenvaunuja työntävälle äidille tai isälle Jussi saattaa joskus sanoa, että muistattehan nauttia tästä ajasta, lapset kasvavat niin nopeasti. Joskus läheisyys voi myös kadota.

Haluaisin sanoa semmoisille pikkulapsiarjesta väsyneille vanhemmille, että olkaa kiitollisia läsnäolosta ja läheisyydestä. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Ikävän tunteesta emme puhu suoraan. Nämä tunteet Samppa sen sijaan pukee sanoiksi:

Olen tosi ylpeä lapsestani ja kerron sen hänelle. Kerron, että rakastan häntä.

Jussilla viesti isän rakkauden ja ylpeyden tunteesta on ”työn alla”. Viestin välittäminen ei ole helppoa. Omat lähtökohdatkaan eivät sitä olleet. Sanomattoman selvää Pessin monitoimitilassa on vain aito, vahva tunne, joka näkyy molempien isien eleistä ja ilmeistä silloin, kun jälkikasvusta puhutaan.

Kenties kuva on siksi paras lopetus tälle tarinalle. Rakkaudella isältä.

Tämän isänpäiväblogin tuottivat:

• Nimimerkki ”Jussi” – Pessin asukas, joka peri omalta isältään selkeän ja kuuluvan äänen sekä elämänohjeen: ”Ole raakuuteen asti rehellinen”
• Nimimerkki ”Samppa” – Pessin asukas, joka pyrkii olemaan isänsä tavoin kiltti, hyvä ja ymmärtäväinen.
• Minna ”Iitu” Rouvinen – Pessin työvalmentaja, joka peri isältään periksiantamattoman luonteen ja lempinimen ”Pikku-Iitu”.
• Mia Krause – Sininauhasäätiön viestinnän asiantuntija, jonka isä oli aiemmin äkkipikainen ja synkkä, mutta joka tänään hymyilee pitkälle edenneen muistisairauden takia maailman lempeintä hymyä.

Lue lisää:

• Asumispalveluyksikkö Pessi; tuettua asumista, jossa arjen- ja elämän hallintaa vahvistetaan henkilökunnan tuella
• Blogi 10.11.2023: Vaikeissakin tilanteissa olevat isät haluavat lapsilleen hyvää elämää