Tulevaisuus ilman asunnottomuutta – mitä se edellyttää palveluilta?

Olemme Sininauhasäätiön Koti Kaikille -tiimissä tehneet selvitystä asunnottomuutta kokeville suunnattujen palveluiden saavutettavuudesta ja kohtaamisesta palveluissa. Tätä selvitystä varten olemme keränneet kokemustietoa asunnottomuudesta eri puolilta Suomea. Haluamme tässä kirjoituksessa tuoda esille niitä haastatteluista esiin nousseita asioita, joita pitää vielä ratkaista, jotta Asunnottomien yön teeman mukainen tavoite tulevaisuudesta ilman asunnottomuutta saavutetaan.

Asunto on pystyttävä pitämään. Jokainen tarvitsee henkilökohtaisen asumissuunnitelman ja suunnitelman seurannan. Näin oikeanlaisen tuen ja avun saanti varmistuu ja mahdollisiin haasteisiin voidaan puuttua silloin, kun asunto on vielä olemassa. Lisäksi palveluiden saavutettavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Oikeiden palveluiden löytäminen palveluviidakosta ei ole itsestään selvää. Yksi haastateltu henkilö kertoi: ”En ole saanut tietoa, ite on pitänyt ettii. En ole julkiselta puolelta, mut Illuusiasta oon. Sosiaalipuolelta mulle ei oo kerrottu siitä Hietsusta, vaikka siellä on mun käsityksen mukaan asunnottomuuteen erikoistunut sosiaalityöntekijä…” Päiväkeskusten ja Symppisten kaltaisten paikkojen palveluohjauksen suuri merkitys korostui vastauksissa.

Haastateltavat kertoivat, että asunnottomana on vaikeaa elää päihteetöntä elämää, varsinkin, jos on jossain vaiheessa kamppailut päihteiden kanssa. Päihteet usein tekevät asunnottoman arjesta hieman siedettävämpää. Haastatteluissa on myös noussut esille nykypäivän päihteidenkäyttö. Hyvin harvalle alkoholi on ainoa päihde. Huomattava määrä päihteidenkäyttäjistä on niin sanottuja sekakäyttäjiä, jotka käyttävät usein opiaatteja, bentsodiatsepiineja, kannabista ja amfetamiinia.

Monesti päihteiden käytön lopettaminen ei ole ihmiselle ensisijainen asia. Ensin täytyy saada asunto, jotta sekä tulevaisuuden suunnittelu että päihdeongelman kaltaisen monisyisen haasteen ratkaiseminen mahdollistuvat.

Palveluiden tulisi vastata jokaisen henkilökohtaisiin tarpeisiin riippumatta siitä, missä henkilö asuu. Haastatteluissa päihteet sallivien asumisyksiköiden merkitys on korostunut. Valitettavan monessa tapauksessa haastateltava oli ensin sijoitettu päihteettömään asumispalveluun, jossa asuminen ei ollut onnistunut. Moni myös tiedosti, että ei pysty asumaan yksin ilman asumiseen tarkoitettua tukea. Toisaalta myös asunnottomuus on moninaista ja olemme kohdanneet myös henkilöitä, jotka ovat kaivanneet nimenomaan päihteettömiä asunnottomuuspalveluita.

Eräs asunnottomuutta kokeva nainen kertoi olleensa asunnoton useiden vuosien aikana. Hänellä oli kokemusta monista eri asumispalveluista, niin hätämajoituksesta kuin pidempiaikaisesta, tuetusta asumisesta. Hänetkin oli aktiivisena päihteidenkäyttäjänä sijoitettu päihteettömään asumisyksikköön, jossa asuminen ei ollut onnistunut. Keskustelun aikana hän kertoikin: “Ei mulla ollut edes mitään motivaatiota olla päihteetön.” Pelkkä asunto ei siis ratkaise asunnottomuutta.

Toisaalta olemme haastatteluissa kuulleet, että myös päihteettömille asunnottomuuspalveluille on tarvetta. Nyt päihteetön asunnottomuutta kokeva henkilö joutuu usein ympäristöön, joka ei tue päihteettömyyttä tai jonka hän kokee päihteiden vuoksi vaaralliseksi.

Haastatteluissa olemme lisäksi selvittäneet asunnottomuutta kokevien henkilöiden kohtaamista sosiaali- ja terveyspalveluissa. Erityisesti kohtaaminen terveyspalveluissa on noussut yhä uudestaan esille kertomuksissa. Kaksi asumisyksikössä asuvaa henkilöä kertoi, kuinka palvelu saattaa muuttua pelkän asumisosoitteen vuoksi. “Kun ne panee sotun koneelle ja painaa entterii, niin sieltä tulee osoite ja historia. Käytös muuttuu heti.”

Kuitenkaan asunnottomuus ei kerrotun mukaan vaikuttanut palveluissa kohtaamiseen yhtä paljon kuin merkintä päihteiden käytöstä. Lähes jokainen vastaaja on kokenut päihteidenkäytön stigmatisoivan vaikutuksen. Moni vastaajista on huomannut, että tukihenkilön pyytäminen esimerkiksi lääkärikäynnille on vaikuttanut käyntikokemukseen. Näyttää siltä, että kielteiset kokemukset saavat ihmisen välttelemään hoitoon hakeutumista tai estävät sen kokonaan. Kuusi vuotta asunnottomana ollut henkilö totesi: ”Terveyspalveluita käytän tosi harvoin, koska en mee mielellään sinne, koska se leima on siellä. Ku ne näkee sieltä koneelta, että on kaman käyttäjä, niin saa sitten semmoista palvelua, että on jonon hännillä. Vaikka sä olisit pää kainalossa. Ja sitten tyyliin haukutaan. Nistin nimellä on monta kertaa sanottu.”

Lähes jokainen vastaaja on kokenut päihteidenkäytön stigmatisoivan vaikutuksen terveyspalveluita käyttäessään.

Kerätty kokemustieto tukee ajatusta siitä, että asunnottomuuden poistaminen vaatii aktiivista asunnottomuuden ennaltaehkäisyä ja tukitoimien oikea-aikaisuutta. Lisäksi meidän sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä työskentelevien on syytä muistaa, että kaikilla on oikeus tulla kohdatuiksi arvokkaina yksilöinä.

Palvelut eivät voi sulkea toisiaan pois, kuten usein on mielenterveys- ja päihdepalveluiden kohdalla. Olemme haastatteluissa törmänneet harmillisen usein tilanteeseen, jossa henkilö ei ole päihdeongelman vuoksi saanut apua mielenterveyden haasteisiin. Eräs asumispalvelussa asunut nuori kertoi: “En saanut tukea mielenterveyspalveluista, sillä mulla oli ongelmia myös päihteiden kanssa. Vaikka just mielenterveyspalveluita olisin tarvinnut, että vois päihdekysymykseen edes tarttua.”

Onneksi palveluiden oikea-aikaisuuden varmistamiseen on jo välineitä ja lisäksi tätä ajatusta tukevat käyttöhuoneet ovat nyt eduskunnan käsittelyssä. Me ajattelemme, että kaikki työkalut haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tavoittamiseksi ja avun piiriin saamiseksi olisi otettava käyttöön, jotta tulevaisuus ilman asunnottomuutta olisi mahdollinen.

Asunnottomien yön 20-v. juhlavuoden teemana on Tulevaisuus ilman asunnottomuutta ja sitä vietetään 17.10.2022. Päätapahtuma järjestetään Helsingin Kansalaistorilla kello 16–22. Asunnottomuustoimijat järjestävät myös paikallista ohjelmaa ympäri Suomen. Tsekkaa Asunnottomien yön ohjelma Helsingissä ja muissa kunnissa täältä.

Projektityöntekijät, Sininauhasäätiön Koti kaikille -toiminto
Ninja Ojala ja Miikka Niemelä