Yhteydenotot osana naapurustotyön arkea

Päihteiden käyttö julkisilla paikoilla aiheuttaa ympäristössä häiriöitä ja turvattomuuden tunnetta. Kuulemme naapuriston huolen ja vastaamme siihen käytössä olevien työkalujen mukaan.

Kun naapurustosta otetaan yhteyttä, pyrimme vastaamaan juuri siihen asiaan, mistä yhteydenottaja on ollut huolissaan. Kerromme, mitä voimme tehdä ja samalla viestimme, että ymmärrämme huolen, usein myös jaamme sen.

Viime aikojen päihdetilanteen muuttuminen näkyvämmäksi ja siitä uutisoiminen ovat saaneet ihmiset ottamaan meihin yhteyttä entistä useammin. Huoli on ymmärrettävää, sillä jokainen haluaa tuntea olonsa turvalliseksi omilla kotikulmillaan.

Alfa-pvp:n käytön lisääntyminen on paljastanut puutteita päihdepalveluissa. Kuten Koti kaikille -blogissa elokuussa totesimme, palvelujärjestelmä tarvitsee alati muuttuvaan päihdetilanteeseen nopeaa reagointikykyä, kuten sujuvaa pääsyä hoitoon, riittävän pitkiä hoitojaksoja, tukilääkitystä vieroitukseen, terveysneuvontatyön uudistamista ja resurssien kohdentamista.

Onneksi merkkejä reagoinnista on jo näkyvissä, ja aihetta on ryhdytty käsittelemään aktiivisemmin myös oikeissa paikoissa. Keskustelua on käyty muun muassa ministeritasolla, ja mukana on ollut edustajia terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta, nuorisotoimesta, lastensuojelusta, poliisista, tullista, tuomioistuimesta sekä järjestöistä.

Päihteet kadulla aiheuttavat turvattomuutta

Asumispalveluyksiköiden perustehtävä on tarjota päihteidenkäytöstä huolimatta koti ja tukea asumiseen. Näin ihmisellä on mahdollisuus onnistua asumisessa ilman, että hänen tarvitsee elää kadulla tai tilapäismajoituksessa.

Tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2027 mennessä on edelleen olemassa, vaikka asunnottomien määrä kääntyi nousuun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Siksi on tärkeää, että asunnottomuustyötä ei unohdeta.

Päihteiden käyttö julkisilla paikoilla aiheuttaa ympäristössä häiriöitä ja turvattomuuden tunnetta; on epämääräisesti käyttäytyviä ihmisiä, mahdollista epäsiisteyttä ja ympäristöstä löytyviä käyttöön liittyviä roskia. Nämä seuraukset näkyvät konkreettisesti naapurustossa ja ovat valitettava osa arkea monissa kaupunginosissa.

Naapurien huoli on ymmärrettävä, sillä jos oma kotikatu muuttuu pelottavaksi tai lähipuiston vihreä vessa käyttökelvottomaksi, tunne voi käydä sietämättömäksi. Ihmisiä on ollut liikkeellä paljon, ja päihteiden käyttö on saanut runsaasti näkyvyyttä eri puolilla Helsinkiä. Se luo pelkoa ja turvattomuutta, vaikka varsinaisia vaaratilanteita ei aina olisikaan.

Koti tuo turvaa koko naapuristoon

Voimme tehdä parhaamme käytössä olevilla keinoilla rauhoittaaksemme ympäristöä. Voimme jalkautua ympäristöön, kohdata ihmisiä, jututtaa ja ohjata, siivota vihreitä vessoja, järjestää tapaamisia sekä verkostoitua paikallisten kanssa. Voimme siis olla aktiivisia tekijöitä ympäristössämme, unohtamatta tärkeintä, joka on työ asumispalveluyksiköissä asukkaidemme kanssa ja heidän asumisensa turvaaminen.

Kysymys kuuluukin: mitä voimme tehdä silloin, kun kyseessä ei ole asukkaamme, vaan alueella aikaansa viettävä ihminen, jolla on päihteisiin liittyviä haasteita? Mitä voimme tehdä auttaaksemme ihmistä, joka nukkuu vihreässä vessassa tai käyttää päihteitä naapuritalon pihalla?

Yhteydenottojen myötä on tullut selväksi, että emme pysty nykyistä tilannetta ratkaisemaan kuin hetkellisesti, kohtaamalla ihmisiä ja muistuttamalla heitä naapurustoa huomioivasta käyttäytymisestä. Voimme pyytää ihmisiä poistumaan paikoista, mutta se ei ratkaise ongelmaa pysyvästi. Tarvitsemme paikkoja ja palveluita ihmisille, joilla niitä ei vielä ole.

Pyydämme aina naapurustoa olemaan yhteydessä havainnoistaan, sillä ne auttavat meitä seuraamaan tilannetta ja suuntaamaan työtämme sinne, missä tarvetta on. Joskus oikea ratkaisu on kuitenkin soittaa poliisille tai tehdä rikosilmoitus. Se voi tuntua turhauttavalta, mutta on tärkeä muistaa, että myös poliisi tarvitsee tietoa alueen tapahtumista, jotta se voi kohdentaa resurssejaan oikeisiin paikkoihin.

Naapureiden huoli on todellinen, ja me kuulemme sen. Päihdetilanteeseen ei ole nopeita ratkaisuja, mutta esimerkiksi asunnon avulla voimme rakentaa turvallisempaa arkea. Ihmisten häätäminen pois tai stigman vahvistaminen ei auta. Sen sijaan tarvitaan tukea, ymmärrystä sekä konkreettisia tekoja. Kun ihmiselle annetaan koti ja mahdollisuus, myös naapurusto saa turvaa ja rauhaa.

Kirsi Veijola
Naapurustotyön asiantuntija