Enemmän kuin pelkkä ovi – sulkuajat tekivät näkyväksi Nuolen todellisen merkityksen

Aamu alkoi tavallista aikaisemmin. Nuolessa vallitsi hiljainen väsymys, kun nuoria heräteltiin lähtemään julkisivuremontin alta pois. Keittiössä syötiin tavalliseen tapaan aamupalaa, mutta tunnelma ei ollut tavallinen.  

Ohjaajat muistuttivat nuoria ottamaan kaapeistaan sulkuajan aikana tarvitsemansa tavarat. Vastaukset pysäyttivät. ”En jaksa kantaa kasseja mukana.” 

Moni nuori tiesi jo etukäteen, että seuraavat viikot kuluivat missä tahansa, mistä yöpaikka sattui löytymään. Kun nuoret lähtivät ulos aamuun, he kantoivat varmasti mukanaan enemmän huolta kuin tavaroita. 

Sulkuaikaan oli Nuolessa valmistauduttu. Nuoria oli muistutettu kiinniolosta, kannustettu hoitamaan asumis- ja talousasioitaan sekä etsimään vaihtoehtoisia majoitusratkaisuja. Silti kaikille ei löytynyt paikkaa, minne mennä.  

Emme tienneet, miten nuoret pärjäisivät ilman tuttua paikkaa sekä Nuolesta saatavaa tukea ja huolenpitoa. 

Kevään sulun aikana kiinteistössämme tehtiin julkisivuremonttia, jonka vuoksi emme voineet kohdata nuoria omissa tiloissamme päiväaikaan. Yhteys nuoriin pyrittiin pitämään muulla tavalla muun muassa jalkautumalla kaduille ja jakamalla pientä evästä sekä juotavaa.  

Tuolloin kohdatuilta nuorilta kuului yhä uudelleen sama, epätoivoinen kysymys: ”Milloin Nuoli aukeaa?” Nuoret kertoivat turvattomuudesta sekä siitä, ettei ole paikkaa, missä levätä, peseytyä tai vain olla edes hetki rauhassa.  

Ohjaajille raskainta oli epätietoisuus. Sulkuajan aikataulu tiedettiin, mutta ei sitä, miten nuoret pärjäisivät ilman tuttua paikkaa sekä Nuolesta saatavaa tukea ja huolenpitoa. 

Huoli ei ollut aiheetonta. Kevään sulun aikana kuulimme järkyttävän uutisen heti ensimmäisellä viikolla: yksi nuori oli menehtynyt asunnossa, johon hän oli päätynyt majoittumaan Nuolen sulkemisen vuoksi.  

Yhden nuoren sanoin tilanne ”räjähti käsistä”. 

Uutinen pysäytti meidät kaikki. Kun tuttuja kasvoja näkyi kaduilla yhä harvemmin, jokainen kohtaamatta jäänyt nuori herätti ohjaajissa huolen: mitä hänelle kuuluu ja missä hän on? Tapahtuma teki raadollisella tavalla näkyväksi sen, että kun turvallinen paikka katoaa, myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten riskit kasvavat välittömästi. Nuolen ympärivuorokautisella aukiololla on suuri merkitys nuorten huumekuolemien ehkäisyssä.  

Rahoituksen pieneneminen vuodelle 2026 pakotti meidät sulkemaan ovemme myös osaksi heinäkuuta, jolloin henkilöstömme piti vuosilomansa. Tällöin nuoret jäivät täysin vaille kontaktia tuttuihin ohjaajiin. 

Keräsimme nuoriltamme anonyymin kyselyn avulla kokemuksia sulkuaikojen jälkeen. Vastaukset ovat karua luettavaa. Turvattomuus, epävarmuus ja lisääntynyt päihteiden käyttö toistuvat lauseesta toiseen. Yhden nuoren sanoin tilanne ”räjähti käsistä”. 

Kun Nuolen ovet olivat kiinni, nuoret viettivät yönsä rappukäytävissä, kauppakeskuksissa, puistojen vihreissä vessoissa, kadulla ja hätämajoituksissa. Moni kertoi jääneensä vaille ruokaa, osa joutui jopa kerjäämään tai varastamaan selvitäkseen.  

Peseytymismahdollisuuksien puute syrjäytti nuoria entisestään: ”Olin niin likaisena, ettei kehdannut liikkua missään”, eräs nuori kuvasi.  

”Ilman Nuolta olen kuin pieni lapsi, joka kaipaa kotiin.” 

Toinen tiivisti tunteensa kirjoittamalla: ”Ilman Nuolta olen kuin pieni lapsi, joka kaipaa kotiin.” 

Sulkuajat osoittivat sen, ettei Nuoli ole nuorille vain palvelu tai rakennus. Se on paikka, jossa saa ruokaa, voi peseytyä, levähtää sekä tuntea olonsa turvalliseksi. Nuoli on paikka, jossa nuori saa kokemuksen siitä, että joku huomaa ja välittää.  

Moni nuori koki kyselyn mukaan, ettei tukea juuri löytynyt muista palveluista tai niihin ei ollut pääsyä esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisuuden vuoksi. 

Kun Nuoli avattiin kummankin sulkuajan jälkeen, nuoria alkoi saapua sisään heti ensimmäisten tuntien aikana. Ohjaajien yhteinen huomio sulkuaikojen jälkeen on ollut se, kuinka äärimmäisen väsyneitä nuoret ovat olleet kiinniolon jäljiltä henkisesti ja fyysisesti.  

Turvattoman ja raskaan kesän jälkeen Nuolessa vallinnut tunnelma on muistuttanut kotiinpaluuta. Nuoret ovat vihdoin päässeet nukkumaan, syömään ja peseytymään. Lisäksi he saavat apua ja tukea ohjaajiltamme. 

Ajat ovat epävarmat myös meille järjestöihin kohdistuvien leikkausten vuoksi.  

Sulkuajat ovat jättäneet nuoriin myös epäuskoa tulevasta. Moni nuori kyselee ohjaajilta: ”Meneekö Nuoli taas kiinni?” 

Haluaisimme voida vastata, että Nuolen ovet eivät sulkeudu enää samalla tavalla, mutta ajat ovat epävarmat myös meille järjestöihin kohdistuvien leikkausten vuoksi.  

Kun Nuoli oli kiinni, sen merkitys tuli näkyväksi tavalla, jota emme olisi halunneet kokea. Tulevaisuuden säästötoimenpiteillä sekä mahdollisilla rahoitusleikkauksilla on inhimillinen vaikutus. 

Joskus avoin ovi voi olla paljon enemmän kuin pelkkä ovi. Se voi olla turvaverkko, joka kannattelee silloin, kun mikään muu ei kanna. Sitä on Nuoli.  

Robyn Puustinen 
Tiimiesihenkilö, Nuorten kohtaamis- ja tukipiste Nuoli

Sanna ja Venni 
Ohjaajat, Nuorten kohtaamis- ja tukipiste Nuoli