Sopu sijaa antaa

Viime vuonna Sininauhasäätiön KOTA-toiminnassa oltiin aikaisempaa enemmän tukena naapuruuskiistojen selvittämisessä. Yleensä kyse oli tilanteesta, jossa naapuri koki, että perheestä kuuluu liikaa ääntä.

Jos ihminen ei tiedä häiritsevänsä naapureita, hänen on vaikea muuttaa toimintatapojaan. Suomessa ei ole kovin tavallista mennä suoraan kertomaan naapurille häiriöstä tai pyytää häntä olemaan hiljempaa sovittuna hiljaisuusaikana.

Usein asiakkaamme ottavat meihin yhteyttä ihmetellen, miksi isännöitsijältä on tullut huomautus tai varoitus. Tällöin alamme selvittää tilannetta yhdessä. Jos ihminen ei osaa kieltä eikä pysty keskustelemaan naapurin kanssa tai vastaamaan isännöitsijän lähettämiin viesteihin, tilanne voi johtaa vuokrasopimuksen purkuun.

KOTA-toiminnassa käymme asiakkaiden kanssa läpi talon käytännöt silloin, kun he saavat asunnon meidän kauttamme.

Häiriötilanteissa käy joskus ilmi, että asukas ei ole tiennyt kerrostalojen hiljaisuusajoista. Kun asiakas saa tästä tiedon, hän yleensä pystyy noudattamaan ohjeita. KOTA-toiminnassa käymme asiakkaiden kanssa läpi talon käytännöt silloin, kun he saavat asunnon meidän kauttamme, jotta tällaisia väärinkäsityksiä ei syntyisi.

Joissakin tapauksissa kyse voi kuitenkin olla tahallisesta kiusaamisesta: naapuri ei halua, että taloon muuttaa tiettyyn ihmisryhmään kuuluva perhe, ja siksi hän tekee toistuvasti valituksia isännöitsijälle ja yrittää saada muitakin naapureita mukaan.

Eteemme on tullut tapauksia, joissa tilanne on äitynyt jatkuvaksi häirinnäksi. On esimerkiksi tiputeltu toistuvasti postiluukusta kirjeitä, joissa käsketään olemaan hiljaa tai tultu päiväaikaankin ovelle valittamaan normaaleista elämisen äänistä. Häirintä on joissain tapauksissa ilmennyt myös haukkumisena tai roskaamisena asunnon edessä.

Onneksi on myös tapauksia, joissa naapurit ovat puolustaneet asiakkaitamme ja kertoneet isännöitsijälle, ettei todellista häiriötä valituksen kohteen suunnalta ole ollut.

Joskus ihmiset eivät uskalla puhua toisilleen tai pelkäävät, ettei yhteistä kieltä ole.

Muistan myös tilanteen, kun omaan naapuriini muutti uusi asukas. Tervehdimme toisiamme, mutta huomasin hänen kasvoistaan, että häntä ärsyttivät kaksosrattaani. Asuin silloin kuudennessa kerroksessa, joten hissin käyttäminen oli välttämätöntä. Koska huomasin hänen ärtymyksensä, en mennyt hänen kanssaan samaan hissiin, vaan annoin hänen mennä ensin.

Jonkin ajan kuluttua tapahtui kuitenkin tilanne, joka muutti kaiken: hän oli unohtanut avaimensa oveen. Soitin huoltoyhtiöön ja kysyin mitä tilanteessa pitäisi tehdä, ja sieltä neuvottiin ottamaan avaimet talteen ja antamaan ne kyseiselle naapurille. Siitä alkoi ystävyytemme. Joskus ihmiset eivät uskalla puhua toisilleen tai pelkäävät, ettei yhteistä kieltä ole.

Jos taloon muuttaa uusi asukas, joka ei vielä tunne kerrostalon sääntöjä tai suomalaisia asumiskäytäntöjä, jo ystävällinen keskustelu voi auttaa. Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan sopu sijaa antaa. Avoin vuorovaikutus, ymmärrys ja halu ratkaista tilanteet yhdessä voivat ehkäistä turhia ristiriitoja ja väärinkäsityksiä.

Kun asukkaat, naapurit ja isännöitsijä toimivat yhteistyössä, on mahdollista löytää ratkaisuja, jotka tukevat kaikkien asumisrauhaa ja oikeutta asuntoon.

Nimo Sheikh Musse
Asumisohjauksen asiantuntija