Asiakkaan tarina: Jouduin ihmiskaupan uhriksi, nyt minut halutaan käännyttää

Sininauhasäätiön maahanmuuttaneiden toiminta haastatteli Sininauhasäätiön ja Suomen Punaisen Ristin Tukipiste Mosaiikin asiakkaita. Tavoitteenamme oli selvittää, miten viime aikojen kiristynyt maahanmuuttopolitiikka ja lakimuutokset ovat vaikuttaneet paperittomien ja paperittomuusuhan alla elävien asiakkaidemme elämiin.

Tässä on yhden Suomessa paperittomana elävän asiakkaan tarina. Aiheen käsittely jatkuu myöhemmin julkaistavassa asiantuntijablogissa.

Suomeen töihin

”Tulin Suomeen noin kaksi vuotta sitten paetakseni lähisuhdeongelmia. Minulla oli perhe, lapsiakin – elin perinteisessä avioliitossa. Liitto oli epäonnistunut, mutta jatkoimme yhdessäoloa lasten vuoksi – ainakin itse pysyin aviossa puolisoni kanssa vain tästä syystä. Päätin laittaa lapset etusijalle ja sinnittelin liitossa, kunnes he olivat aikuisia.

Halusin muuttaa Suomeen siksi, että olin kuullut Suomen olevan tasa-arvoinen maa ja ajattelin että Suomessa olisin naisena paremmassa asemassa kuin mitä olin kotimaassani ongelmallisessa liitossa. Eräs suomalainen työnantaja lupasi minulle töitä, joten kerroin silloiselle puolisolleni, että olen muuttamassa Suomeen, ja että toisin hänet ja lapset mukanani sinne, kunhan ensin olisin saanut oleskeluluvan ja kerännyt työlläni tarvittavan rahasumman. Tarkoituksenani oli kuitenkin alusta alkaen vain päästä pois avioliitosta, jossa koin olevani jumissa.

Matkustin Suomeen turistiviisumilla tarkoituksenani hakea työperäistä oleskelulupaa Suomesta käsin, kunhan ensin allekirjoittaisin työsopimuksen.

Kun pyysin jälleen työsopimusta, työnantaja sanoi minulle, että tämä on ollut pelkkä harjoittelu, eikä työsopimusta minun kohdallani tehdä.

Kun tapasin työnantajan Suomessa kasvokkain, hän antoi jonkin tekosyyn sille, miksi työsopimusta ei voinut vielä solmia. Aloitin kuitenkin työt, ikään kuin harjoittelijana tai työhön tutustujana. Tein työtä tällä tavalla noin kuukauden. Koko sen ajan minulle sanottiin, että työsopimus olisi aivan pian valmis allekirjoitettavaksi, kunhan malttaisin odottaa kärsivällisesti.

Sen kuukauden ajan tein kaikenlaista työtä: työnkuvani piti olla siivousta, mutta oikeastaan tein kaikenlaista mihin yrityksellä oli tarve. Tästä minulle maksettiin vain pientä korvausta.

Kuukauden jälkeen, kun pyysin jälleen työsopimusta, työnantaja sanoi minulle, että tämä on ollut pelkkä harjoittelu, eikä työsopimusta minun kohdallani tehdä. Vein asiaa eteenpäin ja tämä kuukauden mittainen työpätkäni tutkittiin ihmiskauppana, ja pääsin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään.

Uusi avioliitto

Elämä täällä on ollut vaikeaa. Tullessani odotin toiveikkaana elämääni Suomessa, mutta siitä asti, kun saavuin, on ollut kaikenlaisia ongelmia ja hyväksikäyttöä. Aivan ensiksi minulle luvattiin työtä, jota en saanutkaan. Saatuani vihdoin työsopimuksen toisesta yrityksestä työllisyyspalvelut eivät hyväksyneet sitä siitä huolimatta, että kaikki oli kunnossa ja palkka oli hyvä. Viisumini oli siinä kohtaa umpeutunut, mutta siinä vaiheessa oleskelulupaa oli edelleen mahdollista hakea paperittomuudesta huolimatta.

Ihmiskaupan uhri voi tietyin edellytyksin hakea oleskelulupaa asian tutkimisen ajaksi, mutta aikaikkuna tälle on lyhyt, joten en voinut hakea oleskelulupaa myöskään sen perusteella. En myöskään saanut minua auttavilta tahoilta neuvoa sen suhteen silloin, kun se olisi ollut ajankohtaista.

Olin löytänyt täältä puolison ja mennyt naimisiin, ja hainkin oleskelulupaa perheen perusteella, mutta edellinen hakemukseni oli negatiivinen ja siinä oli maastapoistamispäätös. Olen valittanut päätöksistä, mutta valitukset eivät ole johtaneet mihinkään. Poistamispäätös on lainvoimainen, ja minun tulisi nyt poistua maasta vapaaehtoisesti.

Jos saisin oleskeluluvan Suomeen, haluaisin vain tehdä töitä ja elää rauhassa puolisoni kanssa.

Maasta poistuminen ei oikeastaan ole minulle vaihtoehto. Olen löytänyt rakkauden ja olen tässä liitossa onnellinen. Nykyinen puolisonikaan ei hyväksyisi lähtöäni. En halua jättää häntä.

En voi palata takaisin kotimaahani, sillä erosin entisestä puolisostani ja lähdin muualle: pelkään entisen puolisoni ja hänen sukulaistensa reaktiota. Pelkään oman hyvinvointini puolesta. Minulla ei ole myöskään mahdollista hankkia tuloja kotimaassani, eikä minkäänlaista turvaverkkoa. Sukulaiseni suhtautuvat mahdolliseen paluuseeni siten, että koska päätin itse lähteä, ongelma on omani. Nykyinen kumppaninikaan ei voi auttaa minua, vaikka kovasti haluaisi. Lasteni ja ikääntyneiden vanhempieni lisäksi minulla ei ole mitään, mikä minua odottaisi siellä.

Jos saisin oleskeluluvan Suomeen, haluaisin vain tehdä töitä ja elää rauhassa puolisoni kanssa. Koen, että Suomessa voisin vaikuttaa elämääni eri tavalla kuin silloin, kun elin kotimaassani: siellä olin tottunut olemaan kotona puolison elätettävänä, enkä halua sellaista elämää. Haluaisin elää ilman jatkuvaa stressiä, tehdä asioita, joista tykkään ja olla aktiivinen tässä yhteiskunnassa.”

Ada Canth
Projektityöntekijä, Maahanmuuttotyö